torstai 25. joulukuuta 2014

Vaatehaaste 2015



Olen päättänyt haastaa itseni vuonna 2015 olemalla ostamatta ainuttakaan valmisvaatetta kaupasta. Sen sijaan kaikki tarvitsemani aion toteuttaa oman käden kautta, sukkia ja sukkiksia lukuunottamatta.

Teen tämän useammastakin syystä. Yksi syy on vaateteollisuuden epäeettisyys ja -ekologisuus. Vaatteet ovat niin halpoja, että on täysi mahdottomuus, että ne olisivat valmistettu laadukkaista materiaaleista ja että niiden tekijöille maksettaisiin kohtuullista palkkaa. Lisäksi yleisin vaatteiden valmistukseen käytetty materiaali puuvilla vaatii paljon keinokastelua ja tuholaismyrkkyjen käyttämistä tuottaakseen satoa. Ongelmat viljelijöiden sekä poimijoiden työskentelyolosuhteissa ovat yleisiä etenkin köyhissä maissa. Nykyisellään shoppaaminen tuottaa lähinnä harmaita hiuksia ja huonoa omatuntoa.

Toinen syy on se, että osaan ommella ja neuloa. Pidän siitä jopa melkoisen paljon.
Vuodessa on kuitenkin vain 52 viikkoa ja minähän en joka viikko ehdi uutta vaatetta valmistaa, en edes joka kuukausi. Haaste pakottaisi tarkoin harkitsemaan vaatetarpeitani. Tämä johtaisi väistämättä siihen, että kuluttaisin vähemmän mutta viisaammin.

Itse tehdessä voin jossain määrin vaikuttaa vaatteiteni materiaalien eettisyyteen ja ekologisuuteen. Ainakin tiedän varmuudella, ettei lapsityövoimaa ole valmistusvaiheessa käytetty. Kangas- ja lankahankinnoissani voin suosia vastuullisemmin valmistettuja materiaaleja, esimerkiksi Suomessa valmistettua ja luomua.

Ajatus voi kuulostaa hullulta, mutta toisaalta minullahan on jo kaappi täynnä vaatteita. Tarkemmin ajateltuna tämä ei välttämättä tule olemaan edes vaikeaa. Asiaa pähkäillessä kuulin sattumalta Facebookin vuosi ilman uusia vaatteita -kampanjasta, joka on käynnistynyt elokuun lopulla. Tapahtumalla on jo yli 2800 osallistujaa, eli en ole ainut joka on kyseistä ajatusta päässään pyöritellyt. Liityin oitis mukaan tapahtumaan, vaikka hiukan eri näkökulmasta lähestyn aihetta.

Kuvan harmaat kangashousut valmistuivat muutamassa illassa joulua edeltävänä viikkona. Kankaan ostin Eurokankaasta hinta noin 20 €. Kankaan koostumus on polyesteria (63%), viskoosia (35%) ja elastaania (5%). Tohelona unohdin tietysti kysyä kankaan valmistusmaata. Menekki koossa 38 oli 1,3 metriä. Kaavan ostin samasta paikasta ja se on Burdan kaava nro 7123, hinta noin 10 €. Malli oli yksinkertainen ja helppo valmistaa ja lopputuloksesta tuli mielestäni siisti ja huolitellun näköinen.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Ylistys nukanpoistajalle

Kuvittele eläväsi kolmekymmentä vuotta ja sitten kuulevasi, että on olemassa kone, jonka tehtävä on poistaa nukkaa vaatteesta. Niinpä. Huopalaukku sai uuden elämän. Kuvat puhukoot puolestaan.





sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Kalenterisukkia sairaalassa



Kävipä niin kurjasti, että poikamme sairastui mahatautiin. Raju oksentelu johti velttoon ja vetelään yksivuotiaaseen, joka ei ymmärtänyt, että huonosta olosta huolimatta pitäisi jaksaa juoda ja syödä edes vähäsen. Lääkärin kautta poika päätyi sairaalan lastenosastolle neseytykseen. Itse sain jäädä pitämään pojalle seuraa, mutta enpä ollut lähdön yhteydessä tullut ajatelleeksi, että tässä saattaisi mennä useampikin päivä.

Mieheni lähti kauppaan ostamaan minulle evästä ja huomaavaisena tyyppinä hän osti samalla lankakerän ja sukkapuikot. Mikäs siinä, kyllähän minä aina jotain tekemistä siitä keksin. Nyt aloitin Missä neuloimme kerran blogin joulukalenterisukkien tekemisen, vaikka en ole varma riittääkö minulla aikaa niiden loppuunsaattamiseen. Joulukuun ensimmäisestä päivästä lähtien blogiin ilmestyy joka päivä uusi ohje, jonka mukaan sukkia tulee raidottaa ja jouluaattona niiden tulisi valmistua. Sukkien neulominen aloitetaan kärjestä ja kantapää tehdään vasta lopuksi, enkä ole vielä tällä tekniikalla sukkia tehnytkään.

Seuraavana aamuna teimme lyhyen vuoronvaihdon mieheni kanssa, jolloin minä pääsin käymään kotona hakemassa vaatteita ja muuta tarpeellista, kuten lisää lankakeriä... Nyt, neljä päivää myöhemmin, tauti on onneksi selätetty ja kalenterisukkien teko jatkuu täällä kotona. Hyvää joulunodotusta muillekin ja pysykää terveinä! Jos haluaa tutustua joulun karvaisimpaan joulukalenteriin, sen löytää täältä.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Villasukat tosiystävälle


Päätin omistaa tämän viikon keskeneräisten neuletöiden loppuun saattaamiseksi. Tosin viikko ei mitenkään riitä sellaisen tavoitteen toteuttamiseen ja pakko myöntää, ettei käyttämääni aikaakaan voi omistautumiseksi kutsua. Sain kuitenkin kahdet neulekoneella tehdyt villasukat valmiiksi. Koneella sukat neuloo helpoiten tasona ja lopuksi niistä ommellaan sivusauma ja silmukoidaan kärki kiinni jalkapöydän suoraan osuuteen.

Vaikka sukkien teko on käsinkudontaan verrattuna, ompeluosuudesta huolimatta, todella nopeeta, niin ei niitä kauniiksi voi kutsua. Enkä tarkoita omien sukkien kohdalla pelkästään noita pätkävärjättyjä lankalaatikon jämiä, joita harjoitteluun käytin, vaan koko sukan muoto on jollain tavalla epäsuhta.

Sukissa on yksi hyvä puoli ja se on koneneulontakurssilla oppimani joustinneuleen silmukoiden luonti. Se on erilainen kuin tavanomainen neulekoneella tehtävä joustinreunan aloitus, mikä ei ole kovin hääppöisen näköinen. Reuna on siisti, jämäkkä ja samlla joustava. Se näyttää itse asiassa hyvin samanlaiselta kuin käsinneulotun sukan luontireuna.

Joka tapauksessa, myös rumilusten valmistuminen tuotti sellaisen hyvän olon tunteen mikä tulee kun jonkun keskeneräisen asian saa tuotua päätökseen. Taidan jatkaa samalla teemalla, sillä näitä pikkupuhteita näyttää riittävän. Ja niin riittää myös niitä muita kiireitä, joten suuremman projektin aloittaminen juuri nyt ei tunnu kovin houkuttelevalta.

Ehkä konesukkien kauneuskin, pari kerrallaan, kehittyy ja joku päivä saan sellaiset sukat aikaiseksi, jotka kehtaan lahjaksi antaa. Tosin, menee nämäkin pukin konttiin, mutta saajat on valittu niin, että tiedän sukkien tulevan tarpeeseen ja ystävyyden kestävän myös sukkarumiluksilla lahjomisen.


sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Projekti: vaatteita hyvällä omatunnolla

Jokin aika sitten luin Rinna Saramäen kirjan "Hyvän mielen vaatekaappi". Havahtuminen vaateteollisuuden lukuisiin epäkohtiin ekokatastrofista työntekijöiden riistämiseen jätti toivottavasti lähtemättömän jäljen omiin kulutustottumuksiin. Kirjan toinen osa, joka opasti kestävämpään, tyylikkäämpään ja laadukkaampaan pukeutumiseen antoi toki toivoa ja inspiraatiota. Saramäen kirja lisäsi tiedonjanoa, joten jatkoin saman aihepiirin parissa ruotsalaisen toimittaja Gunilla Anderin kirjalla "Puuvillan likainen tarina" ja se jos mikä oli masentavaa ja järkyttävää luettavaa. Voin kuitenkin vain suositella kaikkia muodista ja vaatteista kiinnostuneita lukemaan nuo kaksi kirjaa. Niiden seurauksena tosin vaatkaapin sisältö saattaa määrällisesti pienentyä, mutta hankittavien vaatteiden laatu, tyylikkyys, ekologisuus sekä eettisyys todennäköisesti lisääntyy.

Nämä kirjat tekivät tosiaan melkoisen vaikutuksen, sillä aihe on mietityttänyt niin paljon, että näen siitä uniakin! Tästä lähtien kiinnitän paljon enemmän huomioita vaatteen materiaaliin ja alkuperään ja vain tarkkaan harkitut kumppanit saavat kunnian muuttaa minun luokse. Oman täydellisesti keskenään yhteensopivan puvuston kokoaminen on kuitenkin muuttunut samalla aiempaa kiinnostavammaksi. Sellaiseksi harkiten, mutta määrätietoisesti lähestyttäväksi projektiksi.

Mutta nyt alankin korjaamaan villakangastakkini ratkennutta saumaa ja irronnutta nappia. Leppoisaa viikonloppua kaikille!

P.S. Rinna Saramäki kirjoittaa mielenkiintoista Pitsikirja -blogia.


sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Vaatekaapin pelastusta ja keskeneräisiä sukkapareja















Tänä viikonloppuna olen suursiivoillut, ulkoillut kauniissa talvimaisemissa, tavannut ystäviä ja syönyt ihania ruokia. Olen lukenut myös suuren innostuksen vallassa Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappia. Pelkästään kirjan lukeminenkin on saanut valtavan kasan vaatehuolia ratkeamaan ja samalla tunnen olevani tiedostavampi ja vastuullisempi kuluttaja sekä tietysti parempi ihminen, vaikka mitään konkreettista en siis ole asian eteen vielä tehnyt. En ole koskaan tullut ajateelleeksi, että omiin vaateostoksiin voisi oikeasti budjetoida tietyn summan rahaa. Näin loppuvuodesta on oikein sopiva aika seurata parin kuukauden ajan vaatteisiin uppoavaa rahan määrää ja tehdä vuodenvaihteessa tarkoin harkittu ja hyvin suunniteltu vuosibudjetti tulevia hankintoja varten. Budjetin noudattaminen saa luvan olla tulevan uuden vuoden lupaukseni. Uskon vakaasti, että tämän avulla saan lopultakin hankittua ne puuttuvat tarpeellisuudet, joita olen tähän asti lykännyt, koska minulla ei ole ollut niihin varaa, enkä toisaalta ole kelpuuttanut mitään heikkolaatuistakaan. Puhumattakaan kaikista muista ideoista ja oivalluksista, joita kirja on antanut en voi muuta kuin suositella sitä kaikille luettavaksi.

Käsityöpuolella olen edellisen päivitykseni jälkeen puuhastellut sukkia, sekä koneella että käsin, isoja ja pieniä. Vanhoja sukkalankajäämiä hyödyntäen. Ensimmäiset oman pojan pikkujalkoihin valmistuneet neulekonesukat ovat olleet jo kovassa käytössä, vaikka äiskän mielestä malli vaati vielä hieman hienosäätöä täydellisen istuvuuden saavuttamiseksi. Jossain vaiheessa sukkien teko alkoi kyllästyttämään, joten nyt odotellaan uutta innostusta, jotta keskeneräisetkin töppöset valmistuisivat. Mielellään ennen isänpäivää... Toivottavasti muillakin on ollut rentouttava viikonloppu!

tiistai 21. lokakuuta 2014

Mitä olisin halunnut tietää kun ostin neulekoneeni?

Minulle tuli kyselyä käytetyn neulekoneen ostamisesta. Tietoa erilaisita neulekoneista löytyy edelleen melko vähän, eikä hankintapäätös ole välttämättä helppo. Itse ostin koneeni huutonetistä sika säkissä tyyliin vuonna 2008 hintaan 115 euroa plus toimituskulut. En tiennyt muuta kuin, että halusin kaksitasoisen koneen ja merkkinä Brother oli tutumpi kuin esimerkiksi Passap. Onneksi kone toimi hyvin, eikä puutuvia osia ollut kuin yksi, josta en ole edes varma puuttuiko se alunperin, vai olenko sen itse hukannut. Nyt jo päättyneellä koneneulonnan kurssilla napsin muutamia kuvia erilaisista neulekoneista taukojen aikana. Kuvat eivät ole mitenkään parasta laatua, mutta haluan vastata näillä joihinkin kysymyksiin, mitä itse pohdin aikoinaan konettani hankkiessa. Toivottavasti kuvista on hyötyä muille tällä hetkellä neulekoneen hankkimista suunnitteleville.

Yllä kurssimme kuopus, kymmenen vuotias tyttö, neuloo itselleen paitaa, jonka helmaan hän on tehnyt pitsikuviota. Silloin kun työssä ei tarvita alatasoa ollenkaan, niin sen voi jättää kokonaan pois ja kiinnittää pelkkä ylätaso pöydän reunaan kuten tässä on tehty. Neulekoneen merkki on Eva, mutta se on täysin identtinen oman Brother KH-710 mallin kanssa.


Näissä kahdessa kuvassa on yksitasoinen paksulankaneulekone. Paksulankakoneessa neulat ovat noin 9 mm etäisyyksillä (ohutlankakoneissa noin 4 mm). Enpä muuten tiedä saako paksulankakoneisiin alatasoa. Pitääpä kysyä seuraavalla kurssilla. Vasemman puoleiset neulat ovat E-asennossa, joilloin ne eivät neulo vaikka kelkka viedään neulojen yli. Oikean puoleiset neulat puolestaan epämääräisesti mutkittelevassa B-asennossa (neulojen pitäisi olla suorassa), joka on työskentelyasento. Kynsipaino estää reunimmaisia silmukoita tippumasta neuloilta.

Tässä on paksulankakoneen kelkka lähikuvassa. Ilman kelkkaa mikään kone ei toimi. Malli on Eva KH-260.


Tässä olisi kaksi kuvaa kaksitasoneulekoneista. Passapin duomatic 80 mallista konetta ei kukaan kurssilainen käyttänyt, enkä osaa sanoa siitä oikeastaan muuta kuin että Passapin koneet seisoo monesti omilla jaloillaan. Brotherit, Evat ym. on kokemukseni mukaan tapana kiinnittää pöydän reunaan. Alempi Brotherin kone on sama malli kuin ensimmäisen kuvan Eva, mutta tässä on myös alataso mukana. Tämä on siis oma koneeni ja tein sillä villalegginssejä (joista tuli muuten liian isot ja lankakin loppui kesken...). Lahkeen alareunaan tein alatason avulla resoria. Silloin kun sekä ylä- että alataso on käytössä, niin ylätaso kiinnitetään takakenoon, jotta neule mahtuu paremmin roikkumaan tasojen välissä. Resorin jälkeen neuloin pelkää sileää, joten laskin alatasoa muutaman pykälän matalemmalle nähdäkseni paremmin työn edistymistä.

Kuvassa on kaksitasokone reikäkortilla. Reikäkorttien avulla tehdään pitsikuvioita ja kirjoneulekuvioita. Ne ovat yleensä 12 tai 24 silmukan levyisiä.

Lähikuva 24 silmukan levyisestä reikäkortista. Minun koneeni on ajalta ennen kuin reikäkorttitekniikka keksittiin ja siinä pitsiä sekä kirjoneulekuvioita neulotaan 8-nappijärjestelmällä.


8-nappijärjestelmä näyttää tältä. Pitsi- ja kirjoneulekuvion maksimileveys on 8 silmukkaa. En ole itse koskaan käyttänyt reikäkortteja, mutta ymmärtääkseni niiden käyttö on yksinkertaisempaa ja niillä saa tosiaan leveämpiä kuvoita aikaiseksi. Tällä koneella pitsin neulominen menee kutakuinkin näin: paina halutut napit pohjaan esim 2 ja 5. Vedä vivusta jolloin kaikki kyseiset neulat työntyvät eteen. Kuljeta pitsikelkka hitaasti neulojen yli, jolloin se siirtää halutuilta neuloilta (2 ja 5) silmukat viereisille neuloille. Neulo kerros tavallisella kelkalla. Vapauta napit painamalla 0-nappia ja toista alusta. Eihän pitsin teko sinänsä vaikeata ole, mutta siinä on monta muistettavaa vaihetta.




Neulekoneen takana oleva härpäkerulla on kaavainlaite. Siihen voi piirtää kaavan ja neulottaessa näkee suoraan milloin pitää leventää ja kaventaa. Tällä hetkellä kaavainlaite ei ollut käytössä, mutta sitä oli kuulemma käytetty kerran muumipeikon muotoisen hahmon neulomiseen.

Tässä on mallitilkkua erilaisista kuvioinneista.

Kaikissa käytettynä ostetuissa koneista tulee vaihtaa huopasalko. Lässähtänyt huopasalko ei paina neuloja kiinni alustaan ja voi aiheuttaa ongelmia. Ylempänä näkee miltä huopasalon kuuluisi näyttää ja alempana näkee vastaavasti miltä se todennäköisesti käytettynä ostetussa koneessa näyttää.

Lisää tietoa koneneulonnasta löytyy Ravelryn ryhmästä koneneulojat. Mikäli ei vielä ole rekisteröitynyt ravelryyn, niin se kannattaa. Koneneulojien ryhmässä on aktiivista ja kokenutta porukkaa joilta voi kysellä mieltä askarruttavia asioita. Tämän lisäksi täällä on tietoa koneneulonnasta ja Punomosta löytyy myös muutamia koneneulontaohjeita. Voin myös lämpimästi suositella lainaamaan kirjastosta koneneulontaan liittyvää kirjallisuutta josta kirjoitin aiemmin postauksen. Tsemppiä kaikille neulekoneiden metsästäjille, toivottavasti sopiva kone osuu kohdalle!

Lisäys: Jos jollain lukijalla tulee mieleen muita hyödyllisiä vinkkejä tai linkkejä neulekoneen ostajalle, niin niitä saa vapaasti lisäillä tuonne kommenttikenttään!

perjantai 17. lokakuuta 2014

Pikkuveli valmistui

Tämä villatakki on meidän esikoiselle vielä aivan liian iso, mutta eiköhän se ensi kevät-talvena pääsee käyttöön. Pikkuveli oli ensimmäinen yhteisneulonta, eli KAListeluni. Kyseinen tempaus jäi varmaan monia muita KALeja pienemmäksi ja vaatimattomammaksi, eikä herättänyt minussa mitään suurempia tunteita suuntaan tai toiseen. Tai toisaalta, ilman tempausta en olisi keksinyt alkaa näin kivaa projektia ylipäätänsä neulomaan. Yleensä saan aika hitaalla tempolla projekteja valmiiksi, koska en läheskään joka päivä ehdi kuteisiin tarttumaan. Joten ehkä yhteisön kannustus ja paine hieman nopeutti tämän projektin valmistumista. Kiitokset siitä!

Tässä se siis on. Olen erittäin tyytyväinen malliin, väreihin ja kokonaisuuteen ihan yleensäkin. Lopputuloksen kruunaa hieman kornit, mutta takuuvarmasti saajalle mieluisat metalliset hirvinapit!





Ravelryssä: Pikkuveli
Lanka: 7 veljestä
Puikot: 2,5 mm ja 3 mm

torstai 16. lokakuuta 2014

Mistä on hyvä banneri tehty?

Mistä on hyvä banneri tehty?
Valkoisesta kopiopaperista,
leimasimista,
langanpätkistä,
kaksipuolisesta teipistä ja skannerista.
Siitä on hyvä banneri tehty.


sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Koneneulonnan oppilankoja

Sainpa tehtyä uuden, sopivan kokoisen huopasalon neulekoneeseeni ja neulatkin putsattua, joten pääsin lähtemään intoa puhkuen koneneulonnan ensimmäiselle kurssikerralle. Tein kummitytölle sivusuunnassa neulottavan hameen. Väritoiveena oli (yllättäen) vaaleanpunaista tai violettia ja äitiä ajatellen päätin itse, että langan olisi hyvä olla konepestävää. Viime viikko oli kiireinen, enkä ehtinyt kunnon lankakauppaan, vaan piti tyytyä paikallisen sekatavarakaupan eli Kärkkäisen tarjontaan. Kriteereihin vastasi parhaiten Novitan Nalle, mutta tajusin vasta myöhemmin, että langan ois pitänyt olla paljon ohuempaa. Neulekoneella kudotessa nallesta tulee aika jämyä neuletta jopa kaikista löysimmällä langankireydellä. Kolmevuotiaan hameesta tuli siis ihan liian paksu ja jäykkä.


Kunhan löydän projektiin sopivamman langan niin kummityttö saapi kauniisti laskeutuvan ja hulmuavin helmoin varustetun hameen. Nyt nimittäin hallitsen tekniikan jolla hameen helmaa kellotetaan kiilojen avulla. Kuten monesti vaikealta vaikuttavissa neuleprojekteissa on saanut huomata, niin myös tämän tekniikka oli varsin helppoa kun sen oppi!


torstai 2. lokakuuta 2014

Neulekoneen hätähuolto

Viikonloppuna minulla on tiedossa parhainta mahdollista ohjelmaa, nimittäin koneneulonnan kurssi. Niitä ei ihan joka päivä järjestetäkään ja koen olevani onnekas että tälle kurssille löysin. Sekään ei haittaa, että kurssi järjestetään Ruukin kansalaisopistossa ja ajomatkaa Oulusta kertyy suuntaansa noin 60 km.

Huopasalko matkalla neulekoneeseen.
Päätin tästä innostuneena vihdoin kunnostaa koneeni huopasalon. Se on metallinen u-profiili, jossa on vaahtomuovisuikale. Sen tarkoitus on painaa yläpedin neulat kiinni alustaansa. Vaahtomuovi haprastuu ajan myötä ja menettää kimmoisuutensa. Koska lähes kaikki neulekoneet, omani mukaan lukien, ovat vähintään kolmekymmentä vuotta vanhoja on huopasalon vaihto ensimmäisiä toimenpiteitä mitä esimerkiksi käytettynä ostetulle koneelle tulisi tehdä. Netistä löytyy hyviä ohjeita, eikä homman pitäisi olla kovin hankalaa. Tarvikkeiksi kelpaa vaikka siivu retkipatjaa ja urheiluteippiä.

Kun vanhat hapristuneet vaahtomuovit saa putsattua pois, uusi sopivan levyinen suikale retkipatjaa liimataan tilalle. Annetaan kuivua. Päälle laitetaan lopuksi esimerkiksi urheiluteippiä, jotta neulat eivät riko rettkipatjan solumuovia sahatessaan edestakaisin sitä vasten. Helppoa ja yksinkertaista.

Kaikki meni muuten hyvin, mutta retkipatjani oli liian paksu eikä salko mahtunut enää takaisin koneeseen. Koitin mattoveitsellä ohentaa sitä, mutta ei silti mahtunut. Toisen kerran ohennus ei enää onnistunut vaan lopputulos oli epätasainen välillä liian paksu ja välillä liian ohut salko. Lisäksi huomasin, että olin salkoa väkisin koneeseen tunkiessa sotkenut teippiliimoja neuloihin, mikä on melkeinpä pahinta mitä voi neuloille tehdä. Tai, ainakin neulojen vääntelyn jälkeen. Kaikki 200 neulaa piti siis irrottaa ja puhdistaa! Sain noin puolet takaisin ennen kuin kynsilakanpoistoaine ja pumpulitupot loppuivat kesken. Onneksi, sillä kello oli paljon ja seuraavana aamuna aikainen herätys. Nyt ainakin luulen tietäväni mikä on hyvä paksuus huopasalolle kunhan ehdin sen tekemään ja en voi väittää etteikö neulojen puhdistuskin tehnyt hyvää. Huh.

Neulojen irrottelua...


...ja neulat odottamassa putsausta.


tiistai 30. syyskuuta 2014

Villatakin viimeistelyä


Osallistuin KAL:iin. Sen teema oli neuloa syyskuun aikana jokin Suvi Simolan suunnittelema malli. Valitsin Pikkuveljen. Nyt on kuun viimeisen päivän viimeiset hetket käsillä ja voin paljastaa, että dedis onnistui toista i-cord reunusta, päättelyä ja pingotusta lukuunottamatta täydellisesti. Pikkuveli on ollut mielenkiintoinen ja innostava neulottava. Helman ja hihansuun päärmeet ovat yksityiskohtina tosi tyylikkäät. Pidän väriyhdistelmästäkin aivan kamalasti (tosin puhelinräpsy heikossa valossa vääristää aika paljon). Lisäksi arvostan uusien tekniikoiden oppimista ja tässä työssä sitä tarjosi i-cord napituslista, joka kiinnitettiin jo neulottaessa suoraan etukappaleeseen. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen ja enköhän ehdi tämän aika pian valmiiksikin saattamaan, jolloin lisään myös kivemmat kuvat ynnä muut infot.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Skandinaavista etnisyyttä huokuva hiha

Kirjoitin aiemmin osallistuvani syyskuussa Ravelryn kautta KAL:iin, eli yhteisneulontaan. Syyskuusta on jo viikko vierähtänyt, mutta minä olen päässyt pojan villatakissa vasta tämän viikonlopun aikana ensimmäisen hihan kanssa alkuun. Joskus elämä häiritsee turhan paljon tätä käsityöharrastusta.



Puikoilla on Suvi Simolan "Pikkuveli", kaunis villatakki kirjoneuleraidalla ja hunajakennoyksityiskohdilla. Olin jo valinnut takkiin langat lankalaatikoiden uumenista, mutta väriyhdistelmä ei sittenkään tuntunut istuvan juuri tähän, skandinaavista etnisyyttä huokuvaan malliin. Novitan syksy/talvi 2014 värikartasta löytyi paljon paremmat, kauniin murretut sävyt, joten uudet langat tuli tähänkin projektiin hankittua. Lankana 7 veljestä keskiharmaa (048), viherpetrooli (133) ja keltavihreä (334).

Noin kolme viikkoa sitten osallistuin elämäni ensimmäiseen ja tähän asti ainoaan blogiarvontaan. Missä neuloimme kerran -blogi arpoi 3-vuotissynttäreiden kunniaksi pieniä käsitöihin liittyviä palkintoja ja minä voitin! Helmisilmukkamerkit ovat postissa matkalla minulle, jipii!

perjantai 5. syyskuuta 2014

Alman tumput

Aina kun mummuni ja hänen siskonsa Alma tapasivat he pelasivat yhdessä Marjapussia. Pitkän ja monimutkaiselta vaikuttaneen korttipelin aikana ei heitä saanut häiritä välikysymyksillä tai muilla pientä tyttöä siihen aikaan askarruttaneilla asioilla. Alma kutoi myös koko suvulle tumppuja ja villasukkia. Tumpuissa oli reilun mittainen varsi ja nostettujen silmukoiden avulla aikaansaatu kaksivärinen, tiivis ja lämpöinen neulekuvio. Näitä tumppuja löytyy lapsuudenkodistani kaikissa väreissä ja kokoluokissa. Koskaan en oppinut pelaamaan Marjapussia, mutta tumput olen onnistnut jäljittämään. Sen pituinen se.



Malli: Alman tumput (linkki Ravelryyn)
Lanka: Lankavarastoista löytynyt Novita Nalle mustana ja luonnonvalkoinen/vaaleanharmaa
Sukkapuikot: 2,5 mm ja 3 mm
Koko: 1-2-vuotiaalle

Alla kuvaus tumppujen teosta. Huom! Tämä ohje on vain suuntaa antava ja vaatii peukalokiilan ja kärkikavennusten osaamisen.

Varsi:
Luo mustalla värillä 40 s ohuemmilla sukkapuikoilla, jaa silmukat puikoille ja neulo suljettuna neuleena 2o 2n joustinneuletta 14 krs.
Vaihda vaaleaan väriin ja paksumpiin puikkoihin, mutta älä katkaise mustaa lankaa.
Tee neljä kahden kerroksen raitaa vaalealla värillä, raitojen väliin 2 krs mustalla.
Neulo neljänne valkoisen raidan jälkeen 14 krs mustalla.
Aloita kuvioneule ja kolmannella kerroksella peukalokiilan levennykset joka toinen tai kolmas kerros. Minä tein levennyksiä joka toinen kerros.

Kuvioneule (silmukkamäärä jaollinen neljällä):
1 kerros: vaalealla langalla *3o, nosta 1 oikein neulomatta*, toista *-*
2 kerros: vaalealla langalla *3n, nosta 1 nurin neulomatta, niin että lanka jää työn taakse*, toista*-*
3 kerros: mustalla langalla 1o, nosta 1 oikein neulomatta, *3o, nosta 1 neulomatta*, toista *-*, kunnes jäljellä on 2s, neulo 2o.
4 kerros:mustalla langalla 1n, nosta 1 nurin neulomatta, niin että lanka jää työn taakse, *3n, nosta 1 nurin neulomatta, niin että lanka jää työn taakse*, toista *-*, kunnes jäljellä on 2s, neulo 2n.

Toista näitä neljää kerrosta. Tein peukalokiilaan 15 silmukkaa ja kutoessani peukalon lisäsin yhden, eli yhteensä 16 s. Kärkikavennukset tein joka toisella kerroksella yhden silmukan päähän reunasta.
1. puikon alussa kaksi oikein yhteen, 2. puikon lopussa ylivetokavennus, 3. alussa kaksi oikein yhteen, 4. lopussa ylivetokavennus.

torstai 28. elokuuta 2014

Koneneulonnan opaskirjallisuutta

Kävin kirjastossa lainaamassa ohjekirjoja koneneulontaan. Ei ollut kovin suuri (saatika tuore) saalis, mutta on näistäkin jo paljon apua.


Arvinen, Annikki; Neulekoneella näppärästi (1973)
Koulun tekstiilityön opettajille ja oppilaille suunnattu kirja koneneulonnan tueksi. Kirja perehdyttää koneneulonnan alkeisiin. Kirjan sisältö kertaa osittain samat asiat, mitkä löytyy ainakin Brother neulekoneen ohjekirjasta, mutta lisäksi tarjoaa vinkkejä esim. villatakin napitusrivin valmistamiseen pystysuorilla napinläpeillä, muotolaskosten ja halkioiden tekoon sekä erilaisiin tapoihin tehdä o- ja v-kauluksia. Lopussa on monipuolinen opastus kaavoittamiseen sekä valmiit kaavat naisten, lasten ja miesten puseroon, housuihin ja naisten ja tyttöjen hameeseen. Opastus kaavan vaatimien silmukoiden ja kerrosten laskemiseen on myös hyödyllinen.

Avelin, Liisa; Kelkka, läppäkoukku, silmukka – Koneneulonnan alkeet (1993)
Kirja on laadittu yksitasoneulekoneella neuloville aloittelijoille. Siinä käydään läpi neulekoneen osat ja yleisimmät työvaiheet. Edellisestä poiketen tässä kirjassa opetetaan myös erilaisia tapoja kuvioida sileää neulosta ja laskosten tekeminen. Harjoitustyönä kirja ohjeistaa aioastaan väljän neulepuseron naiselle.

Näitä kirjoja selailemalla huomaa, että yksitasoisellakin koneella on mahdollista saada todella monipuolista neulosta aikaiseksi. (Alatasoa tuntuu tarvittavan enimmäkseen vain joustin- sekä pyöräneuletta varten.) Vaikka nämäkin oppaat sisältävät pitkälti samat asiat kuin oman neulekoneeni ohjekirjanen, niin tietyt asiat selitetään hieman eri tavoilla ja ovat siten toisesta kirjasta helpommin ymmärrettävissä kuin toisesta.

Jos joku lukija sattuu tietämään muita koneneulontaan liittyviä kirjoja tai lehtiä, niin otan mielelläni vinkkejä vastaan!

Muokkaus: Juuri kun olin julkaissut kirjoituksen, niin sähköpostiin saapui noutoilmoitus kolmanteen koneneulontakirjaan. Liitän siitäkin pienen tiivistelmän tähän samaan postaukseen.

Arvinen, Annikki; Nopeasti neulekoneella (1978)
Tämä kirja on sisällöltään hyvin pitkälti sama kuin Arvisen edellinen kirja, Neulekoneella näppärästi. Erona on kirjan lopussa Laila Kemppaisen suunnittelemat neuleohjeet, joita on 21 kappaletta. Yksi ohjeista on sivusuunnassa neulottavaan hameeseen, jota olen pitkään kaivannut. Ilokseni voin todeta, että monet muutkin ohjeista viehättää silmääni ihan sellaisinaan, vaikka ne ovatkin melkein 40 vuoden takaa!




sunnuntai 24. elokuuta 2014

D-vitamiinia syksyyn


Noin vuosi sitten aloitettu luumunpunainen neuletekki on nyt lopulta saatu päätökseen. Ylhäältä alas neulottava malli on Heidi Kirrmaerin Vitamin D ja lankana olen käyttänyt ohutta villa-polyamidi sekoitetta, eli perus sukkalankaa. Pitsineuleet ovat mielestäni kauniita, mutta olen pitkään vieroksunut niiden käyttämistä. Oma tyylini on mukamas niin selkeä ja linjakas, että pienetkin pitsiyksityiskohdat ovat tuntuneet liian runsailta. Tämän mallin kauniit reikämäiset lisäykset ja kellomaisesti laskeutuva helma ovat siis minulle todellinen harppaus kohti koristeellisempaa tyyliä.
Pingotuksessa vaate valitettavasti venähti reilusti yli odotetun. Omapa oli vikani, kun en tehnyt kunnon mallitilkkua minkä olisin asianmukaisesti kastellut, pingottanut ja sitten vasta laskenut tiheyden. Oli vaan niin kova kiirre päästä tekemään. Alkupettymyksen jälkeen annoin kuitenkin neuleelle ja etenkin itselleni anteeksi. Mukava päivä ja kivoja kuvaushetkiä vietettiin Hailuodossa.





torstai 21. elokuuta 2014

Syyskuun Knit-A-Long

Olen saanut luumunpunaisen villatakkini valmiiksi. Lankojen päättelyssä kävi vaan tosi kurjasti, kun innostuksissani leikkasin neuleeseeni ison reijän! Ei ole ikinä ennen tuollaista vahinkoa päässyt tapahtumaan ja harmittaa tosi paljon. Parsin reijän, mutta kyllä se parsittu kohta ainakin omaan silmään vielä erottuu. Illalla laitan paidan pingotukseen ja sitten se pääseekin heti käyttöön paikasta huolimatta. On nimittäin niin ihanan mallinen ja värinen!

Seuraavaksi halusin tehdä jotain omia lankavarastoja hyödyntäen. Ravelryä seilatessa törmäsin ryhmän Knit for boys järjestämään KAL, eli Knit-A-Long, tempaukseen. En ole koskaan osallistunut minkäänlaiseen yhteisneulontaan, joten tästä tulee varmaan ihan kiinnostava kokeilu. Yhteisneulonnassa kaikki osallistujat neulovat joko saman mallin, tai yhteisin teeman ympäriltä. Tällä kertaa teemana on neulesuunnittelija Suvi Simolan mallit. Foorumeilta saa urakkaan seuraa ja vertaistukea, käsittääkseni. Aloitukseen on reilu viikko aikaa, joten vielä ehtii hyvin mukaan jos haluaa.

Pikkuveli. Kiitos Suville luvasta lainata kuvaa.

Suvilla on aivan mielettömän hienoja neuleita sekä aikuisille (myös miehille!) että lapsille. Valinta ei ollut helppo, mutta päädyin lapsen villatakkimalliin Pikkuveli, jonka ohjeen voi ostaa ravelryn kautta. Toimisikohan vaaleanharmaa Cascade 220 sekä tummansininen ja keltainen seiskaveikka? Vai onkohan tuo keltainen liian raju? Täytyy varmaan vielä vertailla eri kombinaatioita. Jännittää jo nyt, onnistunko pysymään vauhdissa mukana?



sunnuntai 17. elokuuta 2014

Blogiarvontavinkki: 3-vuotias Missä neuloimme kerran

Tiedoksi, että Bloglovin -palvelun lisäksi blogi on nyt lisätty suomalaiseen Blogilista.fi -palveluun. Toivottavasti blogi löytää pian lukijoita ja lukijat blogin näiden palveluiden kautta. Seuraajaksi pääsee klikkaamalla seuraanappeja oikeassa sivupalkissa. Itse seuraan bloglovinissa melkein sataa käsitöihin ja sisustamiseen liittyvää blogia ja minusta se on aika kätevä ajanvietetapa, kun facebookissa ei tapahdu mitään taikka uutiset on luettu.

Yksi lukulistalleni päätynyt blogi on Missä neuloimme kerran. Se on kahden tuottoisan ja taitavan naisen neuleblogi. Törmäsin siihen viime jouluna, kun heillä oli käynnissä hauska jämälankaraitasukkien yhteisneulonta joulukalenterin muodossa. Hoksasin asian vähän liian myöhään, joten osallistuminen jäi minun osalta. Mikäli Vyyhti ja Neulisti järjestävät tänä vuonna vastaavan tempauksen, niin mukana ollaan!

Nyt MNK -blogi on järjestänyt kolmevuotissynttäreiden kunniaksi lukija-arvonnan. Arvontaan voi osallistua julkaisemalla linkin kilpailuun omassa blogissaan – ping! yksi arpa minulle – ja/tai kommentoimalla blogijulkaisua tai facebookjulkaisua – ping! ping! –. Sijoitan yhden arvan jokaista palkintoa kohden.

R-pipa


Yritin tässä viikkoa aiemmin tehdä pyöröneuleista pipoa neulekoneella, mutta ei siitä oikein tullut mitään. Ohut pirkkalanka on mahtava lanka ja väreistä löytyy myös ihanan herkullisia murrettuja sävyjä. Löyhä kierteisyys tekee siitä kuitenkin hankalasti koneneulottavan, koska langan säikeet tuppaa halkeilemaan ja siitä seuraa sitten murhetta ja harmia.

Tänä viikonloppuna minusta tuli kummi eräälle erittäin hellyyttävälle pikkusöpöliinille. Päätin yrittää pyöröneuleista pipoa uudestaan ja eri langasta, oishan se kiva antaa lahjaksi. Onion knit luomupuuvilla-merinolanka oli heräteostos ruotsinmatkalta, eikä sille ollut mitään erityistä käyttötarkoitusta suunniteltuna. Oli mahtava huomata, että tämä lanka sopi täydellisesti neulekoneeseeni ja lisäksi se on aivan ihanan pehmeää, eikä kutita ollenkaan. Täydellistä vauvanpipolankaa sanon minä!

Tällä kertaa sain tehtyä koko työn lähes ongelmitta. No, yksi pieni ajatusvirhe johti siihen, että sain siirrellä silmukoita noin tunnin verran läppäkoukulta toiselle. Lopputuloksesta tuli kuitenkin superihana ja prosessi oli erittäin opettavainen sisältäen useita ahaa-elämyksiä, joten onnellinen olen. Tupsu ja R-kirjain (nimi oli jo etukäteen tiedossa) kruunasivat lopputuloksen.



Strategiset mitat ja selostus koneneulonnan etenemisestä löytyy Ravelrystä, MK Pipa.

lauantai 16. elokuuta 2014

Raitahuppari käytössä

Sain loppuviikosta ostettua ja ommeltua napit pojan huppariin ja kuin tilauksesta ilmat viileni sen verran, että pääsimme heti testaamaan vaatetta. Yleensä valitsen ensin neulottavan mallin ja sitten vasta langat. Tässä tapauksessa minulla oli langat ja niihin tuntui tämä malli sopivan. Helppo ja yksinkertainen työ, joskin tuon kirjavan langan kanssa piti välillä kikkailla, että sai värit sopivasti sekoittumaan eri kerroksilla. Hupparista tuli juuri sopivan kokoinen, jipii!







Malli: Sporty Cardigan, Veronica Manno
Lanka: Gjestal Janne. Luonnonvaolkoinen 400, vihreä 412 ja oranssi-ruskea 475.
Puikot: 4,5 mm ja resorit 3,5 mm
Langan menekki: yhteensä noin 220 g
Löytyy Ravelrystä nimellä Villahuppari

maanantai 11. elokuuta 2014

Minä ja neulekoneeni

Parisuhdestatuksemme olisi it's complicated...

Kaksitasoneulekoneeni hanki huutonetistä vuonna 2008. En tiennyt malleista juuri mitään, joten oma koneeni valikoitui vähän sattuman kautta. Ylätasoni malli on Brother KH-710 ja vastaavasti alataso on KR-710. Niille, jotka eivät ole perehtyneet neulekoneisiin tiedoksi, että yksitasoisella koneella voi neuloa vain sileää pintaa ja muunnoksia siihen. Kun lisätään alataso, niin on mahdollista tehdä mm. ribbi- ja pyöröneuletta sekä paljon sellaista mistä minulla ei ole vielä hajuakaan.
Koneeni on ajalta ennen kuin neulekoneisiin kehitettiin reikäkorttitekniikka, joten esim. pitsin neulominen tapahtuu 8-nappijärjestelmän avulla, rivi kerrallaan. Brotherin koneista tämä kuuluu siis niihin kaikista vanhimpiin malleihin, eikä ohjeita tai mallikirjoja ole helpolla löydettävissä. Yhden tälle koneelle suunnatun mallikirjan löysin ebaysta ja siinä riittää kyllä tarpeeksi haastetta loppuelämäksi!

Neulekonebuumi oli kuumimmillaan 1970- ja 80-luvulla. Käsittääkseni kuluttajille suunnattuja neulekoneita ei valmisteta enää juuri ollenkaan. Oma arvaukseni koneneulonnan kiinnostuksen romahtamiseen on täysin harhaanjohtava markkinointi. Yleinen uskomus on, että neulekoneella vaate syntyy hetkessä ja vaivattomasti. No eipä synny. Todellisuudessa neulekoneen opettelu on verrattavissa uuden soittimen opetteluun. Perusteidenkin hallitseminen vaatii paljon harjoittelua ja mallitilkkuja... Vaikka itse neulominen on parhaimmillaan oikein sujuvaa ja vauhdikasta, niin valmistelutyö on työlästä. Käsin neuloessa työn muotoutumista pääsee seuraamaan ja sitä voi vähän sovitellakin, sekä tehdä tarvittaessa muutoksia lennosta. Neulekoneella ei pysty hahmottamaan tulevan vaatteen kokoa tai sopivuutta, vaan sen näkee kunnolla vasta valmiina, kun se on otettu koneesta irti. Koko neule pitää siten suunnitella hyvin tarkkaan etukäteen ja tässä jos missäkin on syytä tehdä mallitilkku neuletihyden laskemiseksi. Kun neulottava kappale on mitoitettu silmukalleen oikein, niin neulominen on oikein joutuisaa. Niin, ellei satu jotain vastoinkäymisiä. Yleisimpiä ongelmia minulla on tippuilevat silmukat ja ettei kelkka (osa jota liikutellaan neulapedillä edestakaisin) neulokaan kaikkia silmukoita. Yleensä saan asian korjaantumaan, mutta ongelmien ratkaisemiseksi menee paljon kallisarvoista aikaa ja usein myös hermot.


Kuvan harmaa kietaisutoppi jäi aikoinaan kesken. Vaikka neulos olikin perus jostinneulosta, niin projekti osoittautui silloisilla taidoilla liian monimutkaiseksi. Piste i:n päällä oli tuo pudonnut silmukka (vasen alareuna), jonka huomasin vasta parikymmenttä senttiä myöhässä, enkä osannut/jaksanut korjata asiaa. Langat ovat vielä tallessa, mutta enpä ole niin varma löydänkö enää ohjetta. Valmiita ohjeita neulekoneille on tämän päivän käsityölehdissä aika harvoin. Ohjeiden kirjoittamisessa onkin hankalaa tehdä siitä sellainen, että se on mahdollista toteuttaa koneen merkistä ja mallista riippumatta.


Vaikka olen kehittynyt paljonkin koneneulojana, niin koen edelleen olevani alkeistasolla. Minulla riittää huonosti malttia harjoitella perusteita ja keksin aina itselleni vähän liian vaikeita projekteja, joissa lopulta palaa pinna ja päätän pakata koneen varastoon piiloon. Sinne se sitten jää yleensä muutamaksi vuodeksi kerrallaan, kunnes erimielisyydet on unohdettu ja keksin uuden projektin tehtäväksi. Tätä kirjoittaessa neulekone nauttii olostaan pöydällä kaikkien nähtävillä, ainakin toistaiseksi.