torstai 28. elokuuta 2014

Koneneulonnan opaskirjallisuutta

Kävin kirjastossa lainaamassa ohjekirjoja koneneulontaan. Ei ollut kovin suuri (saatika tuore) saalis, mutta on näistäkin jo paljon apua.


Arvinen, Annikki; Neulekoneella näppärästi (1973)
Koulun tekstiilityön opettajille ja oppilaille suunnattu kirja koneneulonnan tueksi. Kirja perehdyttää koneneulonnan alkeisiin. Kirjan sisältö kertaa osittain samat asiat, mitkä löytyy ainakin Brother neulekoneen ohjekirjasta, mutta lisäksi tarjoaa vinkkejä esim. villatakin napitusrivin valmistamiseen pystysuorilla napinläpeillä, muotolaskosten ja halkioiden tekoon sekä erilaisiin tapoihin tehdä o- ja v-kauluksia. Lopussa on monipuolinen opastus kaavoittamiseen sekä valmiit kaavat naisten, lasten ja miesten puseroon, housuihin ja naisten ja tyttöjen hameeseen. Opastus kaavan vaatimien silmukoiden ja kerrosten laskemiseen on myös hyödyllinen.

Avelin, Liisa; Kelkka, läppäkoukku, silmukka – Koneneulonnan alkeet (1993)
Kirja on laadittu yksitasoneulekoneella neuloville aloittelijoille. Siinä käydään läpi neulekoneen osat ja yleisimmät työvaiheet. Edellisestä poiketen tässä kirjassa opetetaan myös erilaisia tapoja kuvioida sileää neulosta ja laskosten tekeminen. Harjoitustyönä kirja ohjeistaa aioastaan väljän neulepuseron naiselle.

Näitä kirjoja selailemalla huomaa, että yksitasoisellakin koneella on mahdollista saada todella monipuolista neulosta aikaiseksi. (Alatasoa tuntuu tarvittavan enimmäkseen vain joustin- sekä pyöräneuletta varten.) Vaikka nämäkin oppaat sisältävät pitkälti samat asiat kuin oman neulekoneeni ohjekirjanen, niin tietyt asiat selitetään hieman eri tavoilla ja ovat siten toisesta kirjasta helpommin ymmärrettävissä kuin toisesta.

Jos joku lukija sattuu tietämään muita koneneulontaan liittyviä kirjoja tai lehtiä, niin otan mielelläni vinkkejä vastaan!

Muokkaus: Juuri kun olin julkaissut kirjoituksen, niin sähköpostiin saapui noutoilmoitus kolmanteen koneneulontakirjaan. Liitän siitäkin pienen tiivistelmän tähän samaan postaukseen.

Arvinen, Annikki; Nopeasti neulekoneella (1978)
Tämä kirja on sisällöltään hyvin pitkälti sama kuin Arvisen edellinen kirja, Neulekoneella näppärästi. Erona on kirjan lopussa Laila Kemppaisen suunnittelemat neuleohjeet, joita on 21 kappaletta. Yksi ohjeista on sivusuunnassa neulottavaan hameeseen, jota olen pitkään kaivannut. Ilokseni voin todeta, että monet muutkin ohjeista viehättää silmääni ihan sellaisinaan, vaikka ne ovatkin melkein 40 vuoden takaa!




sunnuntai 24. elokuuta 2014

D-vitamiinia syksyyn


Noin vuosi sitten aloitettu luumunpunainen neuletekki on nyt lopulta saatu päätökseen. Ylhäältä alas neulottava malli on Heidi Kirrmaerin Vitamin D ja lankana olen käyttänyt ohutta villa-polyamidi sekoitetta, eli perus sukkalankaa. Pitsineuleet ovat mielestäni kauniita, mutta olen pitkään vieroksunut niiden käyttämistä. Oma tyylini on mukamas niin selkeä ja linjakas, että pienetkin pitsiyksityiskohdat ovat tuntuneet liian runsailta. Tämän mallin kauniit reikämäiset lisäykset ja kellomaisesti laskeutuva helma ovat siis minulle todellinen harppaus kohti koristeellisempaa tyyliä.
Pingotuksessa vaate valitettavasti venähti reilusti yli odotetun. Omapa oli vikani, kun en tehnyt kunnon mallitilkkua minkä olisin asianmukaisesti kastellut, pingottanut ja sitten vasta laskenut tiheyden. Oli vaan niin kova kiirre päästä tekemään. Alkupettymyksen jälkeen annoin kuitenkin neuleelle ja etenkin itselleni anteeksi. Mukava päivä ja kivoja kuvaushetkiä vietettiin Hailuodossa.





torstai 21. elokuuta 2014

Syyskuun Knit-A-Long

Olen saanut luumunpunaisen villatakkini valmiiksi. Lankojen päättelyssä kävi vaan tosi kurjasti, kun innostuksissani leikkasin neuleeseeni ison reijän! Ei ole ikinä ennen tuollaista vahinkoa päässyt tapahtumaan ja harmittaa tosi paljon. Parsin reijän, mutta kyllä se parsittu kohta ainakin omaan silmään vielä erottuu. Illalla laitan paidan pingotukseen ja sitten se pääseekin heti käyttöön paikasta huolimatta. On nimittäin niin ihanan mallinen ja värinen!

Seuraavaksi halusin tehdä jotain omia lankavarastoja hyödyntäen. Ravelryä seilatessa törmäsin ryhmän Knit for boys järjestämään KAL, eli Knit-A-Long, tempaukseen. En ole koskaan osallistunut minkäänlaiseen yhteisneulontaan, joten tästä tulee varmaan ihan kiinnostava kokeilu. Yhteisneulonnassa kaikki osallistujat neulovat joko saman mallin, tai yhteisin teeman ympäriltä. Tällä kertaa teemana on neulesuunnittelija Suvi Simolan mallit. Foorumeilta saa urakkaan seuraa ja vertaistukea, käsittääkseni. Aloitukseen on reilu viikko aikaa, joten vielä ehtii hyvin mukaan jos haluaa.

Pikkuveli. Kiitos Suville luvasta lainata kuvaa.

Suvilla on aivan mielettömän hienoja neuleita sekä aikuisille (myös miehille!) että lapsille. Valinta ei ollut helppo, mutta päädyin lapsen villatakkimalliin Pikkuveli, jonka ohjeen voi ostaa ravelryn kautta. Toimisikohan vaaleanharmaa Cascade 220 sekä tummansininen ja keltainen seiskaveikka? Vai onkohan tuo keltainen liian raju? Täytyy varmaan vielä vertailla eri kombinaatioita. Jännittää jo nyt, onnistunko pysymään vauhdissa mukana?



sunnuntai 17. elokuuta 2014

Blogiarvontavinkki: 3-vuotias Missä neuloimme kerran

Tiedoksi, että Bloglovin -palvelun lisäksi blogi on nyt lisätty suomalaiseen Blogilista.fi -palveluun. Toivottavasti blogi löytää pian lukijoita ja lukijat blogin näiden palveluiden kautta. Seuraajaksi pääsee klikkaamalla seuraanappeja oikeassa sivupalkissa. Itse seuraan bloglovinissa melkein sataa käsitöihin ja sisustamiseen liittyvää blogia ja minusta se on aika kätevä ajanvietetapa, kun facebookissa ei tapahdu mitään taikka uutiset on luettu.

Yksi lukulistalleni päätynyt blogi on Missä neuloimme kerran. Se on kahden tuottoisan ja taitavan naisen neuleblogi. Törmäsin siihen viime jouluna, kun heillä oli käynnissä hauska jämälankaraitasukkien yhteisneulonta joulukalenterin muodossa. Hoksasin asian vähän liian myöhään, joten osallistuminen jäi minun osalta. Mikäli Vyyhti ja Neulisti järjestävät tänä vuonna vastaavan tempauksen, niin mukana ollaan!

Nyt MNK -blogi on järjestänyt kolmevuotissynttäreiden kunniaksi lukija-arvonnan. Arvontaan voi osallistua julkaisemalla linkin kilpailuun omassa blogissaan – ping! yksi arpa minulle – ja/tai kommentoimalla blogijulkaisua tai facebookjulkaisua – ping! ping! –. Sijoitan yhden arvan jokaista palkintoa kohden.

R-pipa


Yritin tässä viikkoa aiemmin tehdä pyöröneuleista pipoa neulekoneella, mutta ei siitä oikein tullut mitään. Ohut pirkkalanka on mahtava lanka ja väreistä löytyy myös ihanan herkullisia murrettuja sävyjä. Löyhä kierteisyys tekee siitä kuitenkin hankalasti koneneulottavan, koska langan säikeet tuppaa halkeilemaan ja siitä seuraa sitten murhetta ja harmia.

Tänä viikonloppuna minusta tuli kummi eräälle erittäin hellyyttävälle pikkusöpöliinille. Päätin yrittää pyöröneuleista pipoa uudestaan ja eri langasta, oishan se kiva antaa lahjaksi. Onion knit luomupuuvilla-merinolanka oli heräteostos ruotsinmatkalta, eikä sille ollut mitään erityistä käyttötarkoitusta suunniteltuna. Oli mahtava huomata, että tämä lanka sopi täydellisesti neulekoneeseeni ja lisäksi se on aivan ihanan pehmeää, eikä kutita ollenkaan. Täydellistä vauvanpipolankaa sanon minä!

Tällä kertaa sain tehtyä koko työn lähes ongelmitta. No, yksi pieni ajatusvirhe johti siihen, että sain siirrellä silmukoita noin tunnin verran läppäkoukulta toiselle. Lopputuloksesta tuli kuitenkin superihana ja prosessi oli erittäin opettavainen sisältäen useita ahaa-elämyksiä, joten onnellinen olen. Tupsu ja R-kirjain (nimi oli jo etukäteen tiedossa) kruunasivat lopputuloksen.



Strategiset mitat ja selostus koneneulonnan etenemisestä löytyy Ravelrystä, MK Pipa.

lauantai 16. elokuuta 2014

Raitahuppari käytössä

Sain loppuviikosta ostettua ja ommeltua napit pojan huppariin ja kuin tilauksesta ilmat viileni sen verran, että pääsimme heti testaamaan vaatetta. Yleensä valitsen ensin neulottavan mallin ja sitten vasta langat. Tässä tapauksessa minulla oli langat ja niihin tuntui tämä malli sopivan. Helppo ja yksinkertainen työ, joskin tuon kirjavan langan kanssa piti välillä kikkailla, että sai värit sopivasti sekoittumaan eri kerroksilla. Hupparista tuli juuri sopivan kokoinen, jipii!







Malli: Sporty Cardigan, Veronica Manno
Lanka: Gjestal Janne. Luonnonvaolkoinen 400, vihreä 412 ja oranssi-ruskea 475.
Puikot: 4,5 mm ja resorit 3,5 mm
Langan menekki: yhteensä noin 220 g
Löytyy Ravelrystä nimellä Villahuppari

maanantai 11. elokuuta 2014

Minä ja neulekoneeni

Parisuhdestatuksemme olisi it's complicated...

Kaksitasoneulekoneeni hanki huutonetistä vuonna 2008. En tiennyt malleista juuri mitään, joten oma koneeni valikoitui vähän sattuman kautta. Ylätasoni malli on Brother KH-710 ja vastaavasti alataso on KR-710. Niille, jotka eivät ole perehtyneet neulekoneisiin tiedoksi, että yksitasoisella koneella voi neuloa vain sileää pintaa ja muunnoksia siihen. Kun lisätään alataso, niin on mahdollista tehdä mm. ribbi- ja pyöröneuletta sekä paljon sellaista mistä minulla ei ole vielä hajuakaan.
Koneeni on ajalta ennen kuin neulekoneisiin kehitettiin reikäkorttitekniikka, joten esim. pitsin neulominen tapahtuu 8-nappijärjestelmän avulla, rivi kerrallaan. Brotherin koneista tämä kuuluu siis niihin kaikista vanhimpiin malleihin, eikä ohjeita tai mallikirjoja ole helpolla löydettävissä. Yhden tälle koneelle suunnatun mallikirjan löysin ebaysta ja siinä riittää kyllä tarpeeksi haastetta loppuelämäksi!

Neulekonebuumi oli kuumimmillaan 1970- ja 80-luvulla. Käsittääkseni kuluttajille suunnattuja neulekoneita ei valmisteta enää juuri ollenkaan. Oma arvaukseni koneneulonnan kiinnostuksen romahtamiseen on täysin harhaanjohtava markkinointi. Yleinen uskomus on, että neulekoneella vaate syntyy hetkessä ja vaivattomasti. No eipä synny. Todellisuudessa neulekoneen opettelu on verrattavissa uuden soittimen opetteluun. Perusteidenkin hallitseminen vaatii paljon harjoittelua ja mallitilkkuja... Vaikka itse neulominen on parhaimmillaan oikein sujuvaa ja vauhdikasta, niin valmistelutyö on työlästä. Käsin neuloessa työn muotoutumista pääsee seuraamaan ja sitä voi vähän sovitellakin, sekä tehdä tarvittaessa muutoksia lennosta. Neulekoneella ei pysty hahmottamaan tulevan vaatteen kokoa tai sopivuutta, vaan sen näkee kunnolla vasta valmiina, kun se on otettu koneesta irti. Koko neule pitää siten suunnitella hyvin tarkkaan etukäteen ja tässä jos missäkin on syytä tehdä mallitilkku neuletihyden laskemiseksi. Kun neulottava kappale on mitoitettu silmukalleen oikein, niin neulominen on oikein joutuisaa. Niin, ellei satu jotain vastoinkäymisiä. Yleisimpiä ongelmia minulla on tippuilevat silmukat ja ettei kelkka (osa jota liikutellaan neulapedillä edestakaisin) neulokaan kaikkia silmukoita. Yleensä saan asian korjaantumaan, mutta ongelmien ratkaisemiseksi menee paljon kallisarvoista aikaa ja usein myös hermot.


Kuvan harmaa kietaisutoppi jäi aikoinaan kesken. Vaikka neulos olikin perus jostinneulosta, niin projekti osoittautui silloisilla taidoilla liian monimutkaiseksi. Piste i:n päällä oli tuo pudonnut silmukka (vasen alareuna), jonka huomasin vasta parikymmenttä senttiä myöhässä, enkä osannut/jaksanut korjata asiaa. Langat ovat vielä tallessa, mutta enpä ole niin varma löydänkö enää ohjetta. Valmiita ohjeita neulekoneille on tämän päivän käsityölehdissä aika harvoin. Ohjeiden kirjoittamisessa onkin hankalaa tehdä siitä sellainen, että se on mahdollista toteuttaa koneen merkistä ja mallista riippumatta.


Vaikka olen kehittynyt paljonkin koneneulojana, niin koen edelleen olevani alkeistasolla. Minulla riittää huonosti malttia harjoitella perusteita ja keksin aina itselleni vähän liian vaikeita projekteja, joissa lopulta palaa pinna ja päätän pakata koneen varastoon piiloon. Sinne se sitten jää yleensä muutamaksi vuodeksi kerrallaan, kunnes erimielisyydet on unohdettu ja keksin uuden projektin tehtäväksi. Tätä kirjoittaessa neulekone nauttii olostaan pöydällä kaikkien nähtävillä, ainakin toistaiseksi.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Syksyinen villahuppari

Pimenevä ilta, sateen ropina ja ruskan sävyt langoissa. Vähemmästäkin tulee se outo muutoksen tunne, kun vuodenaika vaihtuu seuraavaan. Hetki oli juuri sopiva saattaa päätökseen pienen pojan villahuppari (tosin napit vielä puuttuu).


Hupparin malli on kirjasta 60 Quick Baby Knits, jonka sain lahjaksi viime jouluna. Mietin neuletta viimeistellessäni, että vaikka kirjahyllyni pursuaa neulekirjoja, niin suurimmasta osasta en ole koskaan toteuttanut mitään. Siinä olisi toisin sanoen hyvä neulontahaaste minulle, kuten olisi myös neulominen pelkkiä jämälankoja käyttäen. Huppari on muuten molempia, langat ovat ylijäämiä eräästä vauvapeitosta ja malli on tosiaan omistamastani kirjasta. Jes!



Malli: Sporty Cardigan, Veronica Manno
Lanka: Gjestal Janne. Luonnonvaolkoinen 400, vihreä 412 ja oranssi-ruskea 475.
Puikot: 4,5 mm ja resorit 3,5 mm
Langan menekki: yhteensä noin 220 g



perjantai 1. elokuuta 2014

Bloglovin

Nyt blogia voi seurata myös bloglovin.com palvelun kautta.

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/12654535/?claim=6r9fd9pnuag">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Käsinkehrätyn langan houkutus

Vanhempien luona on toimiva perinnerukki ja haluttaisi kovasti opetella sillä kehräämään. Rukki pääsee ehkä syyskuun aikana muuttamaan minun luokse, mutta siihen asti pitää malttaa odottaa. Koska en tiedä kehräämisestä mitään, ilmoittauduin syyskuussa järjestettävään kansalaisopiston kehräyskurssille. Työkaluna käytetään tosin värttinää, mutta kehräämisen periaate on molemmissa sama. Ymmärtääkseni värttinällä on helpompi päästä alkuun, mutta rukilla kehrääminen on nopeampaa.

Eilen illalla selasin Ravelryssä suomalaisten kehrääjien ryhmän keskustelupalstoja pitkälle yön tunneille. Ravelry on neulojien, virkkaajien ja kehrääjien maailmanlaajuinen verkkoyhteisö, josta löytyy kaikkea lankoihin liittyvää ja vielä enemmän. En ole esimerkiksi koskaan tiennyt, että kehräämällä voi saada aikaiseksi näin kaunista, moniväristä lankaa! Kiitos Ravelrykäyttäjä Maijamirjamille kuvan lainaamisesta.


Lanka on Nestin värjäämää falklandia nimella Cosecha, 600 m / 126 g.

Kauppojen teollisissa pätkävärjätyissä ym. monivärjätyissä langoissa on aina tietty säännöllinen rytmi, mikä peilaantuu neuleeseen luoden tahatonta kuviota. Lopputulos näyttää harvoin luonnolliselta. Käsin kehrätyssä langassa en usko että tällaista pääsee tapatumaan yrittämälläkään.

Paljon on vielä opittavaa, sen olen huomannut. En esimerkiksi tiedä mitä palstoilla tiuhaan mainittu navajo-kertaus on, saatika ymmärrä BFL lyhenteen tarkoitusta. Mutta luulisin, että nämäkin salat pikkuhiljaa paljastuvat, kunhan pääsen alkuun.

Niin, ja sellainen asia selvisi, että rukilla pitää olla nimi, muuten seuraa huonoa onnea. En tiedä onko meidän rukilla ollut nimeä, joten täytyy alkaa miettimään sitäkin. Nimiehdotuksia voi esittää kommentteihin!