tiistai 21. lokakuuta 2014

Mitä olisin halunnut tietää kun ostin neulekoneeni?

Minulle tuli kyselyä käytetyn neulekoneen ostamisesta. Tietoa erilaisita neulekoneista löytyy edelleen melko vähän, eikä hankintapäätös ole välttämättä helppo. Itse ostin koneeni huutonetistä sika säkissä tyyliin vuonna 2008 hintaan 115 euroa plus toimituskulut. En tiennyt muuta kuin, että halusin kaksitasoisen koneen ja merkkinä Brother oli tutumpi kuin esimerkiksi Passap. Onneksi kone toimi hyvin, eikä puutuvia osia ollut kuin yksi, josta en ole edes varma puuttuiko se alunperin, vai olenko sen itse hukannut. Nyt jo päättyneellä koneneulonnan kurssilla napsin muutamia kuvia erilaisista neulekoneista taukojen aikana. Kuvat eivät ole mitenkään parasta laatua, mutta haluan vastata näillä joihinkin kysymyksiin, mitä itse pohdin aikoinaan konettani hankkiessa. Toivottavasti kuvista on hyötyä muille tällä hetkellä neulekoneen hankkimista suunnitteleville.

Yllä kurssimme kuopus, kymmenen vuotias tyttö, neuloo itselleen paitaa, jonka helmaan hän on tehnyt pitsikuviota. Silloin kun työssä ei tarvita alatasoa ollenkaan, niin sen voi jättää kokonaan pois ja kiinnittää pelkkä ylätaso pöydän reunaan kuten tässä on tehty. Neulekoneen merkki on Eva, mutta se on täysin identtinen oman Brother KH-710 mallin kanssa.


Näissä kahdessa kuvassa on yksitasoinen paksulankaneulekone. Paksulankakoneessa neulat ovat noin 9 mm etäisyyksillä (ohutlankakoneissa noin 4 mm). Enpä muuten tiedä saako paksulankakoneisiin alatasoa. Pitääpä kysyä seuraavalla kurssilla. Vasemman puoleiset neulat ovat E-asennossa, joilloin ne eivät neulo vaikka kelkka viedään neulojen yli. Oikean puoleiset neulat puolestaan epämääräisesti mutkittelevassa B-asennossa (neulojen pitäisi olla suorassa), joka on työskentelyasento. Kynsipaino estää reunimmaisia silmukoita tippumasta neuloilta.

Tässä on paksulankakoneen kelkka lähikuvassa. Ilman kelkkaa mikään kone ei toimi. Malli on Eva KH-260.


Tässä olisi kaksi kuvaa kaksitasoneulekoneista. Passapin duomatic 80 mallista konetta ei kukaan kurssilainen käyttänyt, enkä osaa sanoa siitä oikeastaan muuta kuin että Passapin koneet seisoo monesti omilla jaloillaan. Brotherit, Evat ym. on kokemukseni mukaan tapana kiinnittää pöydän reunaan. Alempi Brotherin kone on sama malli kuin ensimmäisen kuvan Eva, mutta tässä on myös alataso mukana. Tämä on siis oma koneeni ja tein sillä villalegginssejä (joista tuli muuten liian isot ja lankakin loppui kesken...). Lahkeen alareunaan tein alatason avulla resoria. Silloin kun sekä ylä- että alataso on käytössä, niin ylätaso kiinnitetään takakenoon, jotta neule mahtuu paremmin roikkumaan tasojen välissä. Resorin jälkeen neuloin pelkää sileää, joten laskin alatasoa muutaman pykälän matalemmalle nähdäkseni paremmin työn edistymistä.

Kuvassa on kaksitasokone reikäkortilla. Reikäkorttien avulla tehdään pitsikuvioita ja kirjoneulekuvioita. Ne ovat yleensä 12 tai 24 silmukan levyisiä.

Lähikuva 24 silmukan levyisestä reikäkortista. Minun koneeni on ajalta ennen kuin reikäkorttitekniikka keksittiin ja siinä pitsiä sekä kirjoneulekuvioita neulotaan 8-nappijärjestelmällä.


8-nappijärjestelmä näyttää tältä. Pitsi- ja kirjoneulekuvion maksimileveys on 8 silmukkaa. En ole itse koskaan käyttänyt reikäkortteja, mutta ymmärtääkseni niiden käyttö on yksinkertaisempaa ja niillä saa tosiaan leveämpiä kuvoita aikaiseksi. Tällä koneella pitsin neulominen menee kutakuinkin näin: paina halutut napit pohjaan esim 2 ja 5. Vedä vivusta jolloin kaikki kyseiset neulat työntyvät eteen. Kuljeta pitsikelkka hitaasti neulojen yli, jolloin se siirtää halutuilta neuloilta (2 ja 5) silmukat viereisille neuloille. Neulo kerros tavallisella kelkalla. Vapauta napit painamalla 0-nappia ja toista alusta. Eihän pitsin teko sinänsä vaikeata ole, mutta siinä on monta muistettavaa vaihetta.




Neulekoneen takana oleva härpäkerulla on kaavainlaite. Siihen voi piirtää kaavan ja neulottaessa näkee suoraan milloin pitää leventää ja kaventaa. Tällä hetkellä kaavainlaite ei ollut käytössä, mutta sitä oli kuulemma käytetty kerran muumipeikon muotoisen hahmon neulomiseen.

Tässä on mallitilkkua erilaisista kuvioinneista.

Kaikissa käytettynä ostetuissa koneista tulee vaihtaa huopasalko. Lässähtänyt huopasalko ei paina neuloja kiinni alustaan ja voi aiheuttaa ongelmia. Ylempänä näkee miltä huopasalon kuuluisi näyttää ja alempana näkee vastaavasti miltä se todennäköisesti käytettynä ostetussa koneessa näyttää.

Lisää tietoa koneneulonnasta löytyy Ravelryn ryhmästä koneneulojat. Mikäli ei vielä ole rekisteröitynyt ravelryyn, niin se kannattaa. Koneneulojien ryhmässä on aktiivista ja kokenutta porukkaa joilta voi kysellä mieltä askarruttavia asioita. Tämän lisäksi täällä on tietoa koneneulonnasta ja Punomosta löytyy myös muutamia koneneulontaohjeita. Voin myös lämpimästi suositella lainaamaan kirjastosta koneneulontaan liittyvää kirjallisuutta josta kirjoitin aiemmin postauksen. Tsemppiä kaikille neulekoneiden metsästäjille, toivottavasti sopiva kone osuu kohdalle!

Lisäys: Jos jollain lukijalla tulee mieleen muita hyödyllisiä vinkkejä tai linkkejä neulekoneen ostajalle, niin niitä saa vapaasti lisäillä tuonne kommenttikenttään!

perjantai 17. lokakuuta 2014

Pikkuveli valmistui

Tämä villatakki on meidän esikoiselle vielä aivan liian iso, mutta eiköhän se ensi kevät-talvena pääsee käyttöön. Pikkuveli oli ensimmäinen yhteisneulonta, eli KAListeluni. Kyseinen tempaus jäi varmaan monia muita KALeja pienemmäksi ja vaatimattomammaksi, eikä herättänyt minussa mitään suurempia tunteita suuntaan tai toiseen. Tai toisaalta, ilman tempausta en olisi keksinyt alkaa näin kivaa projektia ylipäätänsä neulomaan. Yleensä saan aika hitaalla tempolla projekteja valmiiksi, koska en läheskään joka päivä ehdi kuteisiin tarttumaan. Joten ehkä yhteisön kannustus ja paine hieman nopeutti tämän projektin valmistumista. Kiitokset siitä!

Tässä se siis on. Olen erittäin tyytyväinen malliin, väreihin ja kokonaisuuteen ihan yleensäkin. Lopputuloksen kruunaa hieman kornit, mutta takuuvarmasti saajalle mieluisat metalliset hirvinapit!





Ravelryssä: Pikkuveli
Lanka: 7 veljestä
Puikot: 2,5 mm ja 3 mm

torstai 16. lokakuuta 2014

Mistä on hyvä banneri tehty?

Mistä on hyvä banneri tehty?
Valkoisesta kopiopaperista,
leimasimista,
langanpätkistä,
kaksipuolisesta teipistä ja skannerista.
Siitä on hyvä banneri tehty.


sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Koneneulonnan oppilankoja

Sainpa tehtyä uuden, sopivan kokoisen huopasalon neulekoneeseeni ja neulatkin putsattua, joten pääsin lähtemään intoa puhkuen koneneulonnan ensimmäiselle kurssikerralle. Tein kummitytölle sivusuunnassa neulottavan hameen. Väritoiveena oli (yllättäen) vaaleanpunaista tai violettia ja äitiä ajatellen päätin itse, että langan olisi hyvä olla konepestävää. Viime viikko oli kiireinen, enkä ehtinyt kunnon lankakauppaan, vaan piti tyytyä paikallisen sekatavarakaupan eli Kärkkäisen tarjontaan. Kriteereihin vastasi parhaiten Novitan Nalle, mutta tajusin vasta myöhemmin, että langan ois pitänyt olla paljon ohuempaa. Neulekoneella kudotessa nallesta tulee aika jämyä neuletta jopa kaikista löysimmällä langankireydellä. Kolmevuotiaan hameesta tuli siis ihan liian paksu ja jäykkä.


Kunhan löydän projektiin sopivamman langan niin kummityttö saapi kauniisti laskeutuvan ja hulmuavin helmoin varustetun hameen. Nyt nimittäin hallitsen tekniikan jolla hameen helmaa kellotetaan kiilojen avulla. Kuten monesti vaikealta vaikuttavissa neuleprojekteissa on saanut huomata, niin myös tämän tekniikka oli varsin helppoa kun sen oppi!


torstai 2. lokakuuta 2014

Neulekoneen hätähuolto

Viikonloppuna minulla on tiedossa parhainta mahdollista ohjelmaa, nimittäin koneneulonnan kurssi. Niitä ei ihan joka päivä järjestetäkään ja koen olevani onnekas että tälle kurssille löysin. Sekään ei haittaa, että kurssi järjestetään Ruukin kansalaisopistossa ja ajomatkaa Oulusta kertyy suuntaansa noin 60 km.

Huopasalko matkalla neulekoneeseen.
Päätin tästä innostuneena vihdoin kunnostaa koneeni huopasalon. Se on metallinen u-profiili, jossa on vaahtomuovisuikale. Sen tarkoitus on painaa yläpedin neulat kiinni alustaansa. Vaahtomuovi haprastuu ajan myötä ja menettää kimmoisuutensa. Koska lähes kaikki neulekoneet, omani mukaan lukien, ovat vähintään kolmekymmentä vuotta vanhoja on huopasalon vaihto ensimmäisiä toimenpiteitä mitä esimerkiksi käytettynä ostetulle koneelle tulisi tehdä. Netistä löytyy hyviä ohjeita, eikä homman pitäisi olla kovin hankalaa. Tarvikkeiksi kelpaa vaikka siivu retkipatjaa ja urheiluteippiä.

Kun vanhat hapristuneet vaahtomuovit saa putsattua pois, uusi sopivan levyinen suikale retkipatjaa liimataan tilalle. Annetaan kuivua. Päälle laitetaan lopuksi esimerkiksi urheiluteippiä, jotta neulat eivät riko rettkipatjan solumuovia sahatessaan edestakaisin sitä vasten. Helppoa ja yksinkertaista.

Kaikki meni muuten hyvin, mutta retkipatjani oli liian paksu eikä salko mahtunut enää takaisin koneeseen. Koitin mattoveitsellä ohentaa sitä, mutta ei silti mahtunut. Toisen kerran ohennus ei enää onnistunut vaan lopputulos oli epätasainen välillä liian paksu ja välillä liian ohut salko. Lisäksi huomasin, että olin salkoa väkisin koneeseen tunkiessa sotkenut teippiliimoja neuloihin, mikä on melkeinpä pahinta mitä voi neuloille tehdä. Tai, ainakin neulojen vääntelyn jälkeen. Kaikki 200 neulaa piti siis irrottaa ja puhdistaa! Sain noin puolet takaisin ennen kuin kynsilakanpoistoaine ja pumpulitupot loppuivat kesken. Onneksi, sillä kello oli paljon ja seuraavana aamuna aikainen herätys. Nyt ainakin luulen tietäväni mikä on hyvä paksuus huopasalolle kunhan ehdin sen tekemään ja en voi väittää etteikö neulojen puhdistuskin tehnyt hyvää. Huh.

Neulojen irrottelua...


...ja neulat odottamassa putsausta.