sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Villasukat tosiystävälle


Päätin omistaa tämän viikon keskeneräisten neuletöiden loppuun saattaamiseksi. Tosin viikko ei mitenkään riitä sellaisen tavoitteen toteuttamiseen ja pakko myöntää, ettei käyttämääni aikaakaan voi omistautumiseksi kutsua. Sain kuitenkin kahdet neulekoneella tehdyt villasukat valmiiksi. Koneella sukat neuloo helpoiten tasona ja lopuksi niistä ommellaan sivusauma ja silmukoidaan kärki kiinni jalkapöydän suoraan osuuteen.

Vaikka sukkien teko on käsinkudontaan verrattuna, ompeluosuudesta huolimatta, todella nopeeta, niin ei niitä kauniiksi voi kutsua. Enkä tarkoita omien sukkien kohdalla pelkästään noita pätkävärjättyjä lankalaatikon jämiä, joita harjoitteluun käytin, vaan koko sukan muoto on jollain tavalla epäsuhta.

Sukissa on yksi hyvä puoli ja se on koneneulontakurssilla oppimani joustinneuleen silmukoiden luonti. Se on erilainen kuin tavanomainen neulekoneella tehtävä joustinreunan aloitus, mikä ei ole kovin hääppöisen näköinen. Reuna on siisti, jämäkkä ja samlla joustava. Se näyttää itse asiassa hyvin samanlaiselta kuin käsinneulotun sukan luontireuna.

Joka tapauksessa, myös rumilusten valmistuminen tuotti sellaisen hyvän olon tunteen mikä tulee kun jonkun keskeneräisen asian saa tuotua päätökseen. Taidan jatkaa samalla teemalla, sillä näitä pikkupuhteita näyttää riittävän. Ja niin riittää myös niitä muita kiireitä, joten suuremman projektin aloittaminen juuri nyt ei tunnu kovin houkuttelevalta.

Ehkä konesukkien kauneuskin, pari kerrallaan, kehittyy ja joku päivä saan sellaiset sukat aikaiseksi, jotka kehtaan lahjaksi antaa. Tosin, menee nämäkin pukin konttiin, mutta saajat on valittu niin, että tiedän sukkien tulevan tarpeeseen ja ystävyyden kestävän myös sukkarumiluksilla lahjomisen.


sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Projekti: vaatteita hyvällä omatunnolla

Jokin aika sitten luin Rinna Saramäen kirjan "Hyvän mielen vaatekaappi". Havahtuminen vaateteollisuuden lukuisiin epäkohtiin ekokatastrofista työntekijöiden riistämiseen jätti toivottavasti lähtemättömän jäljen omiin kulutustottumuksiin. Kirjan toinen osa, joka opasti kestävämpään, tyylikkäämpään ja laadukkaampaan pukeutumiseen antoi toki toivoa ja inspiraatiota. Saramäen kirja lisäsi tiedonjanoa, joten jatkoin saman aihepiirin parissa ruotsalaisen toimittaja Gunilla Anderin kirjalla "Puuvillan likainen tarina" ja se jos mikä oli masentavaa ja järkyttävää luettavaa. Voin kuitenkin vain suositella kaikkia muodista ja vaatteista kiinnostuneita lukemaan nuo kaksi kirjaa. Niiden seurauksena tosin vaatkaapin sisältö saattaa määrällisesti pienentyä, mutta hankittavien vaatteiden laatu, tyylikkyys, ekologisuus sekä eettisyys todennäköisesti lisääntyy.

Nämä kirjat tekivät tosiaan melkoisen vaikutuksen, sillä aihe on mietityttänyt niin paljon, että näen siitä uniakin! Tästä lähtien kiinnitän paljon enemmän huomioita vaatteen materiaaliin ja alkuperään ja vain tarkkaan harkitut kumppanit saavat kunnian muuttaa minun luokse. Oman täydellisesti keskenään yhteensopivan puvuston kokoaminen on kuitenkin muuttunut samalla aiempaa kiinnostavammaksi. Sellaiseksi harkiten, mutta määrätietoisesti lähestyttäväksi projektiksi.

Mutta nyt alankin korjaamaan villakangastakkini ratkennutta saumaa ja irronnutta nappia. Leppoisaa viikonloppua kaikille!

P.S. Rinna Saramäki kirjoittaa mielenkiintoista Pitsikirja -blogia.


sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Vaatekaapin pelastusta ja keskeneräisiä sukkapareja















Tänä viikonloppuna olen suursiivoillut, ulkoillut kauniissa talvimaisemissa, tavannut ystäviä ja syönyt ihania ruokia. Olen lukenut myös suuren innostuksen vallassa Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappia. Pelkästään kirjan lukeminenkin on saanut valtavan kasan vaatehuolia ratkeamaan ja samalla tunnen olevani tiedostavampi ja vastuullisempi kuluttaja sekä tietysti parempi ihminen, vaikka mitään konkreettista en siis ole asian eteen vielä tehnyt. En ole koskaan tullut ajateelleeksi, että omiin vaateostoksiin voisi oikeasti budjetoida tietyn summan rahaa. Näin loppuvuodesta on oikein sopiva aika seurata parin kuukauden ajan vaatteisiin uppoavaa rahan määrää ja tehdä vuodenvaihteessa tarkoin harkittu ja hyvin suunniteltu vuosibudjetti tulevia hankintoja varten. Budjetin noudattaminen saa luvan olla tulevan uuden vuoden lupaukseni. Uskon vakaasti, että tämän avulla saan lopultakin hankittua ne puuttuvat tarpeellisuudet, joita olen tähän asti lykännyt, koska minulla ei ole ollut niihin varaa, enkä toisaalta ole kelpuuttanut mitään heikkolaatuistakaan. Puhumattakaan kaikista muista ideoista ja oivalluksista, joita kirja on antanut en voi muuta kuin suositella sitä kaikille luettavaksi.

Käsityöpuolella olen edellisen päivitykseni jälkeen puuhastellut sukkia, sekä koneella että käsin, isoja ja pieniä. Vanhoja sukkalankajäämiä hyödyntäen. Ensimmäiset oman pojan pikkujalkoihin valmistuneet neulekonesukat ovat olleet jo kovassa käytössä, vaikka äiskän mielestä malli vaati vielä hieman hienosäätöä täydellisen istuvuuden saavuttamiseksi. Jossain vaiheessa sukkien teko alkoi kyllästyttämään, joten nyt odotellaan uutta innostusta, jotta keskeneräisetkin töppöset valmistuisivat. Mielellään ennen isänpäivää... Toivottavasti muillakin on ollut rentouttava viikonloppu!