tiistai 10. marraskuuta 2015

Tein kengät!


Kun kesällä näin Facebookissa kuvia jonkun itse valmistamistaan kengistä, olin saman tien myyty. Minäkin halusin tehdä omat kenkäni! Vaatehaasteeni sääntöjä kirjoittaessani en varsinaisesti ottanut kantaa kenkien ostamiseen. Ajatuksissani olin silti päättänyt, että kenkien ostaminen oli sallittua, sillä eihän kenkiä voi itse tosta noin vaan tehdä. Sitähän varten pitäisi kouluttautua jalkinevalmistajaksi tai suutariksi. Silloin en tiennytkään tällaisesta mahdollisuudesta. Ajatus siitä, että voisin sanoa itse tehneeni omat kenkäni tuntui täysin absurdilta ja samalla niin kiehtovalta. Selvisi, että kyseiset kengät oli tehty Kenkäpaja Pihkan järjestämällä kenkäkurssilla Tampereella. Yhden pitkän kurssipäivän aikana valmistuu yksi pari kenkiä melkein alusta loppuun. Kurssin jälkeen kengät jäävät vetäjien viimeisteltäviksi ja toimitetaan postitse osallistujille noin viikko kurssin päätyttyä.

Ilmoittauduin kurssille siltä istumalta. Kenkäpaja Pihkan nettisivuilta valitsin mallikseni Auri nimiset perusnilkkurit. Kurssilla jalka mitattiin ja valitun kenkämallin kaavoihin tehtiin tarvittavia muutoksia. Nahkoja valitessa tuntui suorastaan julmalta hylätä kaikki ne ihanat värit, mitä kurssilla oli tarjolla ja tehdä kokomustat kengät, mutta näin jälkikäteen olen valintaani tyytyväinen. Kaikki työvaiheet näytettiin ja ohjeistettiin. Vaikeissa kohdissa vetäjät auttoivat. Koneiden käyttäminen oli minulle se kaikista jännittävin osuus. Illalla huomasin, kuinka intensiivinen keskittyminen jokaisen sauman kohdalla oli vaatinut veronsa ja simahdin onnellisena yöunille jo ennen kymmentä. 

Tätä kurssia varten todellakin kannatti säästää, sillä kokemus oli yhtä ainutlaatuinen kuin miten sen etukäteen kuvittelinkin ja kengistä tuli omaan jalkaan täydellisesti istuvat!



Legginssit ovat kenkien lisäksi ainut lokakuussa valmistunut ompelus, mutta erittäin kiva sellainen! Kangas: Nosh organics, Kide, mokka. Kaava: DIY legginssikaava.

torstai 15. lokakuuta 2015

Laskoksia ristiin rastiin



Vaatekaappini täydentyi jokin aika sitten, ranskalaisen vaatekaapin kriteerit täyttävällä, mustalla puserolla. Ohje ja kaava on Suuri käsityölehden elokuun 2015 numerosta. Olen erityisen ihastunut etukappaleen laskoksiin ja iloinen kun sain ne onnistumaan. Tämä oli itseasiassa toinen yritys kyseisellä kaavalla. Ensimmäiseen olin valinnut materiaaliksi paljettikankaan (jälkeenpäin ihmettelen mikä minuun kangaskaupassa oikein iski?), joka oli aivan liian jäykkä ja sai rinnan laskokset törröttään kuin Madonnan esiintymisasut konsanaan. Se tuskin koskaan valmistuu.

Toiseen yritykseen löysin kankaan, joka oli 50% viskoosia ja 50% polyesteriä. Viskoosin läsnäolo kankaassa tekee siitä miellyttävämmän tuntuisen ja vähemmän hiostavan päällä. Kangas laskeutuu kanuniisti eikä sen pitäisi rypistyä kovin helpolla. Rypistyvyys selvinnee ensimmäisen pesun jälkeen. Pusero pääsi jo luokkakokoukseen kanssani ja mikäli loppuvuodelle ilmaantuu pikkujouluja, teatteriesityksiä tai muita pippaloita, niin tämä kelpaa niihin kaikkiin oikein loistavasti!

perjantai 2. lokakuuta 2015

Rakkain blogipalkinto, eli Liebster award




Minulle on myönnetty Liebster Blog Award. Blogimaailmaa kiertävä kunnianosoitus on minulle ensimmäinen, joten kiitos Sykkyrällä kun ajattelit minua!
Liebster Awardin tarkoituksena on nostaa esille pieniä mutta mielenkiintoisia blogeja. Jokaiselle palkinnon saajalle esitetään kysymyksiä vastattavaksi jonka jälkeen hän voi vuorostaan nimetä muita kiinnostavia blogeja. Eli vähän kuin ketjukirje, mutta hyvässä mielessä!

1. Kuvaile itseäsi kolmella adjektiivilla.

Olen ihana, pirskahteleva ja sulava.

2. Mistä saat inspiraatiota tai ideoita töihisi?

Saan eniten ideoita ihmisiltä ja seuraamalla heidän pukeutumista. Somen ompelu- ja neuleryhmät, pinterest ja käsityöblogit ovat myös inspiraatiolähteinä vertaansa vailla.

3. Mikä tekemästäsi käsityöstä on eniten käytössä?

Haaroista paikatut farkut ja mustavalkoinen itseommeltu raitapaita on minulla lähes jokapäiväisessä käytössä. Viileiden syystuulien puhaltaessa puen takin alle yhä useammin vanhan perusvillatakkini.

4. Teetkö asian kerrallaan, vai onko aina monta rautaa tulessa?

Yritän keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, mutta käytännössä se on osoittautunut mahdottomaksi. Siinä vaiheessa, kun keskeneräisiä projekteja on viisi tai enemmän kiellän itseltäni uusien aloittamisen. 

5. Mikä on ensimmäinen käsityömuistosi?

Ompelin 4-vuotiaana käsin barbille housut. Äiti auttoi vähäsen kaavoittamisessa ja leikkaamisessa.

6. Oletko mieluummin suunnittelija ja haaveilija vai tekijä ja toteuttaja?

Suunnittelen ja haaveilen niin paljon, ettei olisi mitenkään mahdollista tehdä ja toteuttaa ihan kaikkea.

7. Mikä voimauttaa sinua?

Harrastaminen. Muun muassa käsityöiden tekeminen, mutta myös liikkuminen. Uusien asioiden kokeilemiseen tartun aina kun mahdollisuus siihen tarjoutuu. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen pelottaa, mutta se on aina ollut sen arvoista. Tänä vuonna sellaisia asioita ovat olleet maastopyöräilykisoihin osallistuminen ja extreme run juoksukisa. Lasken tähän myös meneillä olevan vuoden vaateostolakkoni ja viimeksi valmistuneen puseron laskosten ompeun!

8. Mikä sai sinut aloittamaan bloggamisen?

Kiinnostus käsitöitä kohtaan. Halusin tallentaa tekemisiäni muistiin, mutta myös kirjoittaa käsitöihin ja esim tekstiili- ja vaateteollisuuteen liittyvistä asioista ja ongelmista.

9. Oletko hyvissä ajoin- vai viime tipan ihminen?

Tilanteesta riippuen voin olla molempia.

10. Milloin nauroit viimeksi vedet silmissä?

Nauran esikoisemme kohelluksille harva se päivä. Pienen lapsen hämmästelevää suhtautumista maailmaan on niin antoisaa seurata. Oli kyse sitten siitä, että hän huomaa lentävän pallon taivaalla (eli kuun) tai innostuu saippuakuplia jahtaavasta koirasta.

11. Osaatko istua sohvalla tekemättä yhtään mitään?

Hmm... yleensä teen sohvalla jotain. Ellen muuta niin katselen televisiota!

Tässä olivat minulle esitetyt kysymykset. Omasta puolestani haluan lähettää Liebster Awardin eteenpäin Weekend chick blogille, jossa nähtävillä on älyttömän kauniita ompeluksia ja upeita kuvia!

Haluaisin kuulla sinulta
  1. Miten kuvailsit tyyliäsi kolmella adjektiivilla?
  2. Kuinka aloitit ompeluharrastuksen ja miten pääsit alkuun?
  3. Teetkö kaikki vaatteesi itse, vai ostatko myös kaupasta?
  4. Harrastatko kirppiksiä? Osto- tai myyntimielessä.
  5. Mikä on ärsyttävin vaihe vaatteen valmistuksessa? Onko sellaista?
  6. Kuka nappaa blogikuvasi silloin kun itse olet mallina?
  7. Mistä blogisi nimi juontaa juurensa?
  8. Kummasta pidät enemmän, neulotusta vai kudotusta kankaasta?
  9. Sinulla on todella upeita kuvia blogissasi! Mitä kuvankäsittelyohjelmia käytät kuviesi muokkaamiseen ja millä ohjelmalla luot grafiikoitasi?
  10. Mitä muuta käsityö-/ompeluharrastuksesi on antanut sinulle?
  11. Missä näet itsesi 10 vuoden päästä?


Liebster award säännöt:
  1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
  2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
  3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
  4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Kuinka sitruunaa käytetään parsinnassa?

Oletko koskaan parsinut villasukkia? Minä en aiemmin ollut ja halusin korjata asian. Kuten aina uusien asioiden opettelussa tämäkin toimenpide aloitettiin youtuben opetusvideoiden katselulla. Parsimisen avuksi suositeltiin parsinsientä tai hehkulamppua. Apuväline työnnetään nurin käännetyn sukan sisälle, jolloin reikäkohtaa on helpompi käsitellä. En omista puista tattia enkä viitsinyt irroittaa lamppuakaan valaisimesta, koska pimeässä on kurja parsia. Mietin mitä keittiöstä löytyisi ja olin jo vähällä ryhtyä hommaan raa'alla kananmunalla kunnes muistin sen käyttämättä jääneen, kovaksi kuivahtaneen sitruunan. Täydellistä! Vanhojen, rakkaiden, itsetehtyjen sukkien hoivaaminen on nautinnollista itsessäänkin, mutta nyt parsiessa ilmaan leijaili ihana sitruunan tuoksu. Kannattaa kokeilla!

Ohuesta sukkalangasta kutomani Pharaphernalia -sukat olivat aikoinaan myös ensimmäinen kosketus palmikkoneulontaan. Ravelrylinkki tässä. Minulla oli vielä kyseistä lankaakin tallessa, joten parsinkohdassa ei ainakaan huomaa värieroa. (Kuva vuodelta 2009.)


tiistai 25. elokuuta 2015

Nahkainen vyölaukku

Onko maailmankaikkeuden laukkuhistoriassa mikään herättänyt niin paljon tunteita kuin vyölaukku? Alkujaan käytännöllisestä asusteesta on tullut epämuodikkuuden ja stereotypisen turistin tunnusmerkki. Tämä 80-luvun helmi vilahti kaavoineen alkuvuoden Suuri käsityölehdessä ja tunsin outoa vetovoimaa ommella se itselleni. Suutarilta sain sopivan palan nahkaa vitosella, mutta pelkästään vetoketjusta jouduin maksamaan saman verran. Nahkaisen remmin takapuolelle ompelin mustaa puuvillanauhaa, jotta nahka ei käytössä venyisi niin paljoa. Kiinnityssoljen nappasin kotoa vanhasta avainnauhasta. Kaikkineen hintaa kertyi noin 12 €. Ei paha hinta nahkalaukusta.


Myös kuvan paita on oman käden kautta valmistunut. Olen huomannut, minulla on nykyään melkein joka päivä jotain itsetekemää yllä, tai ainakin jotain minkä käyttöikää olen korjaamalla pidentänyt (kuten nuo kuvan farkut). Kenties joku päivä voin todeta pukeutuneeni kokonaan itse tekemiin vaatteisiin?

Lopuksi pieni ohjelmavinkki. Tänään illalla alkaa Yle Fem kanavalla kahdeksanosainen Laatu -sarja, jossa selvitetään miten voi tunnistaa laadukkaat vaatteet. Suosittelen katsomaan!


perjantai 12. kesäkuuta 2015

4 x peruspaita

Kun itse ompelee on jotenkin hirveän tylsää tehdä niitä yksiväristä ja tavallista perusvaatetta, vaikka juuri sellaisille vaatteille on useimmiten eniten käyttöä. Näidenkin paitojen kankaat ovat odottaneet alkuvuodesta saakka ommelluksi tulemista. Yksitellen ne puolen vuoden aikana valmistuivat, silloin kuin päättäväisesti aloitti tekemisen tai kun paitapula iski ja oli pakko saada jotain päällepantavaa.

Ilmastointiteipistä tehty sovitusnukke on ihan kätevä ompeluapu, mutta joku päivä ostan "oikean" mallinuken.


Tässä muutama huomio paitasista:

1. Valkoinen raglanpaita, ohje Joka tyypin kaavakirjasta koossa M, suurensin kaula-aukkoa. Tarkoituksena oli tehdä rento ja väljä laatikkopaita, mutta nettikaupasta ostettu trikoo osoittautui liian jäykäksi. En ole kankaan laatuun tyytyväinen, sillä jo ensimmäisten käyttökertojen ja pesun jälkeen hankaukselle alttiit kohdat nyppyyntyivät. Malli ei myöskään istu täydellisesti hartioiden kohdalta ja ommellessakin sattui pari harmillista kämmiä, jotka tosin vain minä huomaan. Menee aluspaitana talvella esim. neuleen alla.

2. Marimekon XL kokoisesta T-, eli telttapaidasta tuunattu väljä laatikkopaita. Kätevää kun voi hyödyntää valmiiksi ommellut käänteet, eikä tartte pelätä ryppyjä kaula-aukon käänteessä. Kankaasta olisi riittänyt vaikka mekoksi, mutta kun en juuri koskaan sellaisia käytä. Helma lyhyeksi ja helmansta hihapalat.

3. Valkomustaraidallinen laatikkopaita. Tehty armottomassa kiireessä sillä hetkellä kun olisi jo pitänyt olla kaverin illanistujaisissa. Kaava omasta päästä. Paita on samanlainen edestä ja takaa, mutta kaula-aukko saisi olla matalampi etupuolella. Tämäkin on ollut ahkerassa käytössä ja siksi huolimattomuussotkut hieman häiritsevät. Kangas on aivan huippulaatua, eikä ole mennyt pesuissa miksikään!

4. Mustavalkoraitainen pitkähihainen t-paita. Ohje Joka tyypin kaavakirja, naisen t-paita, koko M. Kangasta riitti vain 3/4 hihoihin ja kaula-aukon tein ohjeistettua suuremmaksi. Edellisestä oppineena tein tämän huolella ja ajan kanssa. Se kannatti. Malli istuu niin hyvin kuin peruspaita voikaan istua ja tulen varmasti käyttämään samaa kaavaa uudestaan. Tästä tuli kertaheitolla peruspaitalempparini ja palautti uskon omiin ompelutaitoihini! Jes!

Aikomukseni olisi vielä tehdä ainakin musta, harmaa ja valkoinen perustylsä paita, jotta niitä olisi sopivasti käytössä. Tosin juuri nyt tuntuu hyvältä, kun kangaslaatikossani ei loju ainuttakaan kangasta vaatimassa ommelluksi tulemistaan ja aion nauttia tästä tunteesta vielä hetken.


sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Puiset juoksutrikoot



Juoksutrikoot ovat vissiin tämän kevään ja kesän kuumin juttu. Etenkin kuviolliset, joten pitihän se itsekin saada. Käpysen verkkokauppaan ilmestyi alkuvuodesta kahta erilaista digiprintattua urheilulycraa. Pitkään ja hartaasti odottamani Betoniromua -kuosin painatuksessa oli ollut jotain häikkää, eikä kangas ollut verkkokaupan mukaan ihan sellaista kuin piti. Aloin empimään ja lykkäsin ostostani. Kun lopulta päätin, että ostan kankaan kaikesta huolimatta oli se jo myyty loppuun. Toinen kuosi, Herra Hirsi, ei kankaana miellyttänyt yhtä paljon, mutta urheilutrikoille oli tarvetta, eikä vaihtoehtoja ole kovin montaa jos kuvioitua lycraa haluaa. Sitäkin oli tarjolla enää metri, mutta onneksi riitti. Ompelin trikoot samalla kaavalla kuin merinovillalegginsit, tosin hieman lahkeita kaventaen, jotta saisin niistä varmasti napakasti istuvat. Nämä oli todella helpot ja nopeat ommella, ilman mitään saumakikkailuja tai piilotaskuja. Yllätyin, kuinka hyvältä hirsikuvio näyttää valmiissa vaatteessa. Yksi hassu kohdistuskukkanen pöksyihin hiippaili. Takapuolen haarasauman molemmin puolin asettautui puun oksakohta, joten näyttää kuin pyllyssäni olisi tuijottava silmäpari. Mutta minkäs teet?


Äitienpäivän tienoilla sain viimein hankittua itselleni uudet lenkkarit. Edelliset taisi olla lukioajoilta ja niin kuluneet, että pohjastakin meni sormi läpi. Tuliterät adidakset tuntuu jalassa ihanilta ja parasta on musta väritys sekä siro malli, jonka ansioista voin pitää näitä arkenakin vaikka farkkujen kanssa. Miehelleni olin vinkannut, että aktiivisuusranneke voisi olla aika mieluinen äitienpäivälahja (mikäli hän välttämättä haluaa jotain hankkia), mutta nähtävästi aika montaa äitiä on lahjottu sellaisella tänään. Useissa kaupoissa toivomani malli tai väri oli päässyt jo loppumaan. Lohdutukseksi latasin ilmaisen Moves sovelluksen kännykkäni ja ainakin näin alkuun se ajaa hienosti saman asian. Miinuksena on toki se, että sovellus syö melko reippaasti akkua ja puhelinta pitäisi raahata jatkuvasti mukana taskussa tai laukussa. Minulla on harvoin taskuja ja silloinkin ne ovat niin tiukat, ettei kännykän pitäminen niissä ole mukavaa saati kivan näköistä. Pitäisiköhän seuraavaksi ommella vyölaukku?

Hyvää äitienpäivää äidit ja nyt ulos lenkille!

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Porjektihallintasovellukset apuun vaateongelmiin!

Viimeaikoina minusta on kuoriutunut melkoinen some-hirmu, ainakin omasta mielestäni. Liityin Instagramiin ja pian sen jälkeen Pinterestiin. Ihmettelen, miten on mahdollista etten ollut ymmärtänyt näiden foorumeiden mahtavuutta aiemmin. Nyt minäkin olen alkanut viljellä hashtageja ja pinnaamaan mitä milloinkin silmiin sattuvaa inspiraation lähdettä. Pinterest on todellinen käsityöihmisen taivas! Loin sinne myös oman taulun blogia varten. Eli, jos jollakin on tapana seurata blogipäivityksiä Pinterestin kautta, niin sekin on mahdollista. Taulu löytyy täältä.

Kaikista uusin some-sovellus minulle on Trello. Se on projektinhallintasovellus ja sosiaalisen siitä tekee mahdollisuus muokata projektitauluja useiden ihmisten kanssa. Pian huomasin, että voin hyödyntää sovellusta mainiosti sekä omassa leipätyössäni että vapaa-ajan projekteissani, kuten esimerkiksi vaatekaappiprojektissani.


Kuten monista muista, niin myös minusta tuntuu usein, ettei kaapistani löydy sopivaa päällepantavaa eikä vaatteni sovi keskenään yhteen. Olen jo jonkin aikaa yrittänyt tuoda selkeyttä vaatteisiin ja miettinyt mitä tarvitsisin jotta kokonaisuus toimisi paremmin.Vuoden alussa haastoin itseni olemaan ostamatta yhtään uutta vaatetta koko vuoden aikana. Vaatehaasteen motiiveista voi lukea täältä. Vastaavia haasteita ja tempauksia on liikkeellä paljon muuallakin, kuten facebookissa Vuosi ilman uusia vaatteita -ryhmässä ja esimerkiksi Villaa ja vikatikkejä blogissa. Oman haasteeni säännöt sovelsin itselleni sopivaksi, eli saan "hankkia" uusia vaatteita jos teen ne itse (poikkeuksena kengät, niitä saan ostaa uutenakin). Vähäinen ompeluun ja neulomiseen käytettävissä oleva aika sekä vaatekaappini sisällön moninaiset puutteet pakottavat priorisoimaan ja keskittymään olennaiseen. Pääasiassa vaatepuutteeni kohdistuu niihin mustiin, harmaisiin ja valkoisiin, kaiken kanssa yhdisteltäviin perusvaatteisiin. Trelloon lisäsin vaatekaappitaulun työtä helpottamaan. Luettelin vasemmanpuoleiseen listaan puuttuvat kappaleet, seuraavaan suunnitteilla olevat, sitten ne joiden toteutus on jo käynnissä ja lopuksi valmistuneet. Helppoa ja hauskaa!

Loppuun vielä kuva kesäisen pitsineuleen ensisilmukoista. Tämä silkki-pellava sekoitelanka hyppysissä on ihana odotella kesäkelejä.



lauantai 7. maaliskuuta 2015

Luomupyjamapöksyt ja puhetta pinkistä


Tässä todiste onnistuneesta lauantaipäivästä. Kello on melkein kaksi enkä ole pukeutunut. Kuvan pyjamapöksyt valmistuivat eilen illalla ja ovat olleet siitä lähtien jalassa. Kangas on Käpyseltä tilattua luomujerseytä ja kuosin nimi on Roosa. Hienoa on myös, että kangas on suunniteltu ja valmisteltu Suomessa. Käpynen tuki vuonna 2014 syöpäsäätiön roosa nauha -keräystä lahoittamalla kyseisen kankaan myynnistä 20% keräykseen. Oman palani ehdinkin ostaa juuri ennen vuoden vaihtumista. Olisi kiva tietää kuinka paljon viime vuoden keräys on tuottanut.


Housujen kaavat sovelsin aiemmin käyttämistäni kaavoista, joilla ompelin harmaat suorat housut. Madalsin vyötäröä ja lyhensin lahkeita resoria varten. Oikeaan sivusaumaan upotin pienen taskun. Minähän en muuten pinkistä tykkää. Tai siis värinä se on kiva, mutta tuntuu, että sitä tyrkytetään naisille joka tuutista eikä anneta muita vaihtoehtoja. (Esim. suurin osa naisten urheiluvaatteista on mustan lisäksi pinkkejä tai violetteja! Miksi?) Koska olin aikoinaan muka erilainen nuori, niin boikotoin pinkkiä ja ehkä se vaihe on vaan jäänyt vähän päälle. Nyt olen kuitenkin aika tyytyväinen, että pari vuotta sitten, naisille suunnaltusta juoksutapahtumasta saatu pinkki mainospaita sattui sopimaan roosapöksyjen kanssa aika hyvin yhteen. Tuleepahan sitäkin paitaa käytettyä, edes näin kotioloissa (ja nukkuessa). 

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Onnistumisia



Tein koneneulonnan kurssilla kirjoneulepipon ja siitä tuli ihana. Kokemattomana (kone)kirjoneulojana prosessi eteni hitaasti ja koko ajan varmistellen ja tarkistellen. Vipuja, nappeja, säätöjä, lankoja... Siitä huolimatta en välttynyt purkuhommilta. Tulipahan harjoiteltua sitäkin. Onnistunut lopputulos sai minut halkeamaan onnesta. Kasattuani itseni päätin käyttää viimeisen puolituntisen kurssilla villasukan tekemiseen ja siitä tuli nyt ensimmäistä kertaa omaan jalkaani täydellisesti istuva. Kerta kaikkiaan mahtavaa! Pipoa ja kirkasta kevät-talven aurinkoa voi ihastella näistä kuvista ja sukkiin palailen myöhemmin.



Ravelryssa Sunny Winter Days
Lanka: Regia 4-fädig väreissä luonnonvalkoinen (600), tumman harmaa (522), okra (2746) ja turkoosi (1255). Vuorilanka: Egypto Cotton valkoinen (88)
Neulekone Brother KH-710



sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Merinovillaleggarit surauttaen



Loppuvuodesta löysin merinovillakangasta ihanalla kuvioinnilla Käpysen verkkokaupasta. Kangas on kaiken kukkuraksi suunniteltu ja valmistettu Suomessa. Merinolampaan villaa lukuunottamatta siis täysin suomalaista kangasta. Tilauksen yhteydessä yritin tiedustella myös merinovillan alkuperää, mutta siihen en vielä ole saanut vastausta.

Legginssikavaat tein omilla mitoillani Mallikelpoisen blogin ohjeiden mukaan. Käytin negatiivisena väljyytenä noin 10%, mutta sain vielä senkin jälkeen kaventaa lahkeita noin sentillä. En tajunnut huomioida, että kankaan venyessä sivusuunnassa se samalla kutistuu pituussuunnassa. Eli lattialla mitatessa täydellisen pituiset lahkeet jäivät puettuna liian lyhyiksi. Onneksi kangasta riitti, niin että sain pienet jatkopalat lahkeensuuhun. Tätä kaavaa tulen varmaan käyttämään toistekin!

Legginssien ompelu oli tosi helppoa ja nopeaa. Ihan oikeasti. Kaavojen piirtoon minulla meni tunti ja ompeluun kaksi. Jos olisin osannut heti langoittaa saumurini oikein ja säätää ompeleet kohdilleen, niin aikaa olisi kulunut puolet vähemmän.

Antaa pakkasten paukkua, näissä kalsareissa ei tule kylmä!

lauantai 31. tammikuuta 2015

Etsi viisi virhettä

Viiden tunnin mallitilkku.

Tänään alkoi jälleen koneneulonnan kurssi. On se niin paljon mukavampaa opetella neulekoneen käyttöä porukassa. Ensinnäkin taitava opettaja pystyy jakamaan niin paljon enemmän tietoa, kuin mitä ohjekirjoista löytyy. Ja sitten kun mokaa, niin se purkaminenkin on paljon vähemmän hermoja raastavaa, kun kohta jossain toisessakin pöydässä menee lanka solmuun tai silmukat tippuu. Yksin kotona olisi pinna palanut loputtomaan silmukoiden nosteluun. Viiden tunnin aikana sain (ruokailun ja kahvittelun lisäksi) vain yhden mallitilkun aikaiseksi, mutta olen siitä ylpeä. Näitä kirjoneulekuvioita ja värejä käyttäen teen ensi viikolla itselleni pipon. Mallitilkusta löytyy sekä pudonneita silmukoita että virheitä kuvioinnissa, mutta parhaani aion tehdä ettei niitä pääse livahtamaan lopulliseen työhön.

Lanka: Regia 4-fähig. Langankireys: sileällä 7 ja kirjoneuleessa 8. Neulekone: Brother KH-710.

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Kannattaa katsoa!

SWEATSHOP. Deadly fashion on reality sarja, jossa kolme norjalaista muotibloggaria lähtivät Kambodzaan. Siellä he pääsivät tutustumaan ompelijoiden karuihin olosuhteisiin paikan päällä. Sarja oli tosi koskettava ja hienosti toteutettu, suosittelen katsomaan!


Toinen mielenkiinoinen ohjelmasaraja liittyen vaatteisiin niiden kuluttamiseen on ruotsalainen Kvalitet. Sarjan kahdeksassa osassa on kussakin oma teemansa liittyen mm. vaatteiden valmistukseen, huoltamiseen, korjaamiseen ja ekologisuuteen. Lisäksi joka jaksossa esitellään jonkin tekstiilin valmistus raaka-aineesta lopputuotteeksi, mikä oli mielestäni todella mielenkiintoista nähdä. Boonuksena persoonallinen juontajatäti!




torstai 1. tammikuuta 2015

Kun farkkujen paikkaus karkaa käsistä...


Omistan kahdet farkut. Yhdet asialliset ja toiset vähän rennommat. Ne rennommat pökät ottivat ja kuluivat haaroista puhki. Päätin korjata ne.

Koska minussa asuu pieni hamstraaja, niin muistelin, että olen laittanut farkkushortsituunauksistani ylijääneitä lahkeita jemmaan tulevaisuuden askarteluja varten. Niistä saisi hyvän paikan. Yllättäen jemmassa olikin enemmän farkkuja mitä olin muistanut. Löysin jopa kolmet edelleen korjattavissa olevat, katseita kestävät farmarit. Kaikissa oli haarat puhki.

Pääsin siis harjoittelemaan farkkujen korjausompelua perinpohjaisesti. Nopeahkon googlettamisen jälkeen opin, että farkkukankaan käyttäminen tukikankaana johtaa paksuun ja jäykkään lopputulokseen. Päädyin nurjalle puolelle silitettävään tukikankaaseen. Parsiminen tapahtui polkemalla ompelukoneella suoraa tikkiä edestakaisin loimen suuntaisesti kunnes koko alue oli peittynyt. Langan ollessa mahdollisimman lähellä farkkujen väriä parsimasta tuli lähes huomaamaton.


Korjausvuorossa viimeisenä oli lempparini vuosien takaa. Levikset eivät ole olleet pinnalla enää aikoihin, mutta niissä on sitäkin enemmän tunnearvoa. Levi's 603:t olivat haarojen lisäksi haalistuneet rumasti polvien kohdalta. Polvipaikkaa ei ihan tosta noin vain tehdä huomaamattomaksi, joten laitoin reilusti näkyville. Muut paikat tulivat koristeeksi. Farkkuihin kulutetaan jo valmistusvaiheessa tarkoituksella reikiä, joten ei kai ehjien kohtien paikkaaminen sen hullumpaa voi olla? Leikkelin paikat niistä jemmastani löytyvistä korjauskelvottomista pareista. Kiinnitin ne kaksipuolisella liimakankaalla. Ompelen vielä reunat kiinni käsin, jotteivat ala repsottamaan heti ensimmäisen pesun jälkeen.


Yksi huono puoli tässä koko touhussa oli. Minulla on nyt kaapissani viidet käyttökelpoiset farkut, mikä on aivan liikaa. Tosin nämä uudet lappulevikset saa minut aika tosi hyvälle tuulelle.