sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Puiset juoksutrikoot



Juoksutrikoot ovat vissiin tämän kevään ja kesän kuumin juttu. Etenkin kuviolliset, joten pitihän se itsekin saada. Käpysen verkkokauppaan ilmestyi alkuvuodesta kahta erilaista digiprintattua urheilulycraa. Pitkään ja hartaasti odottamani Betoniromua -kuosin painatuksessa oli ollut jotain häikkää, eikä kangas ollut verkkokaupan mukaan ihan sellaista kuin piti. Aloin empimään ja lykkäsin ostostani. Kun lopulta päätin, että ostan kankaan kaikesta huolimatta oli se jo myyty loppuun. Toinen kuosi, Herra Hirsi, ei kankaana miellyttänyt yhtä paljon, mutta urheilutrikoille oli tarvetta, eikä vaihtoehtoja ole kovin montaa jos kuvioitua lycraa haluaa. Sitäkin oli tarjolla enää metri, mutta onneksi riitti. Ompelin trikoot samalla kaavalla kuin merinovillalegginsit, tosin hieman lahkeita kaventaen, jotta saisin niistä varmasti napakasti istuvat. Nämä oli todella helpot ja nopeat ommella, ilman mitään saumakikkailuja tai piilotaskuja. Yllätyin, kuinka hyvältä hirsikuvio näyttää valmiissa vaatteessa. Yksi hassu kohdistuskukkanen pöksyihin hiippaili. Takapuolen haarasauman molemmin puolin asettautui puun oksakohta, joten näyttää kuin pyllyssäni olisi tuijottava silmäpari. Mutta minkäs teet?


Äitienpäivän tienoilla sain viimein hankittua itselleni uudet lenkkarit. Edelliset taisi olla lukioajoilta ja niin kuluneet, että pohjastakin meni sormi läpi. Tuliterät adidakset tuntuu jalassa ihanilta ja parasta on musta väritys sekä siro malli, jonka ansioista voin pitää näitä arkenakin vaikka farkkujen kanssa. Miehelleni olin vinkannut, että aktiivisuusranneke voisi olla aika mieluinen äitienpäivälahja (mikäli hän välttämättä haluaa jotain hankkia), mutta nähtävästi aika montaa äitiä on lahjottu sellaisella tänään. Useissa kaupoissa toivomani malli tai väri oli päässyt jo loppumaan. Lohdutukseksi latasin ilmaisen Moves sovelluksen kännykkäni ja ainakin näin alkuun se ajaa hienosti saman asian. Miinuksena on toki se, että sovellus syö melko reippaasti akkua ja puhelinta pitäisi raahata jatkuvasti mukana taskussa tai laukussa. Minulla on harvoin taskuja ja silloinkin ne ovat niin tiukat, ettei kännykän pitäminen niissä ole mukavaa saati kivan näköistä. Pitäisiköhän seuraavaksi ommella vyölaukku?

Hyvää äitienpäivää äidit ja nyt ulos lenkille!