sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Vauvanvaatteita jämälangoista

Paljoa en ole tulevalle vauvalle neulonut. Kun edeltäjältä on lähes kaikki tarpeellinen säästetty, niin ei ole ollut hirveästi tarvetta vauvanvaatteille. Yhtenä iltana innostuin kuitenkin perkaamaan lankavarastojani ja tajusin kuinka minulla on aivan liikaa lankoja! Jos minun pitäisi keksiä tulevalle vuodelle jokin teema, kuten esimerkiksi vuoden 2015 vaatehaasteeni, jolloin en vuoteen ostanut ainuttakaan uutta vaatetta, niin voisin vuonna 2017 yrittää hyödyntää mahdollisimman paljon jämälankoja ja -kankaita. En voi silti luvata, etten ostaisi yhtään uutta lankaa tai kangasta vuoteen, sillä siihen en ehkä henkisesti ole valmis.

Monesti lankakorin ylijäämistä löytyy vain yksi kerä kutakin lankaa ja kaikki on vähän keskenään erilaisia, mikä tekee lankojen hyödyntämisen ja yhdistelyn vaikeaksi. Ei niistä oikein muuhun kuin pieniin vauvaneuleisiin riitä, joten ensiksi valmistui korvaläpällinen pipo vajaasta kerästä valkoista Novita Woolia. Harmillisesti lanka loppui kesken viimeisillä kierroksilla, mikä on jämälangoista tehdessä valitettavan yleistä. Korvasin toisella valkoisella, mutta sävyeron kyllä huomaa aika helposti. Pompula hiukan peittää tätä epätäydellisyyttä ja lämmittää se pipo vaikka vähän sävyeroja löytyykin. Ohje on peräisin koneneulontakurssilta parin vuoden takaa. Kaunis pikkuinen päähine neulotaan kokonaan neulekoneen ylätasolla ja helmineuletta muistuttava kertoneule on samaa kuin syyspipossani.



Pienimmät villahousut, mitkä olen koskaan nähnyt valmistui seuraavana iltana. Tähän kului melkein kokonainen kerä Step sukkalankaa, josta muistini mukaan olin neulonut sukat noin kymmenen vuotta sitten. Lanka riitti juuri ja juuri ja raidatkin onnistuin saamaan kohdakkain. Kaavoitin housut valmiiden 56 cm kokoisten housujen mukaan ja jää nähtäväksi kuinka monta kertaa niitä ehtii käyttämään, ennen kuin jäävät pieneksi.

Ystäväni innoittamana ompelin vielä tulevaa vauvavuotta varten kestoliivinsuojia. PUL-kangasta oli jäänyt vuosia sitten kaverille ompelemastani kestovaipasta. Imukankaana käytin kaksinkertaista puuvillacollegea vanhasta pehmeäksi pestystä hupparista. Sitäkin oli aiemmin jo leikelty mm. niihin vaippoihin. Parhaiten liivinsuojiin sopisi bambufrotee, mutta se oli jo päässyt loppumaan.



Lankakori keveni ehkä reilulla 100 grammalla ja kangasvarastot saman verran. Ei mikään huippusuoritus määrällisesti, mutta onhan vauvanvaatteista ja liivinsuojista enemmän iloa ja hyötyä kuin varastossa lojuvista materiaaleista. Nyt puuttuu enää se pieni ihminen, jolle nämä pääsisi pukemaan!

lauantai 5. marraskuuta 2016

Raitahame vetoketjuhalkiolla

Ompelin itselleni yksinkertaisen raitahameen Noshin joustocollegesta. Hameen yksityiskohtana on takahalkion vetoketju. Vyötäröllä on leveä musta resori. Tämä ei ole mikään varsinainen äitiyshame, vaan pelkästään erittäin joustavasta kankaasta tehty. Tarkoitus olisi voida käyttää hametta yhtälaillä myös ilman vauvamahaa. Jos hame kuitenkin jää liian suureksi lapsen synnyttyä, niin vyötäröä on tosi helppo muokata pienemmäksi. Minusta sinapinkeltainen sopii tosi kivasti mustavalkoisten raitojen kanssa yhteen.



tiistai 1. marraskuuta 2016

Merinovillaa ja silkkiä kangaspuilla



Äitiysvapaan voi polkaista käyntiin monella tapaa. Yksi on uuden käsityötaidon opetteleminen. Eilinen ja tänään on siis kulunut kangaspuiden äärellä huivia kutoen. Loimena ja kuteena on Louhettaren luolan Ilmatar. Loimen värin nimeä en edes hoksannut kysyä, mutta kuteeksi valitsin "lyijyn", jota kului 2 metrin pätkään kaksi ja puoli vyyhtiä. En ole vielä päättänyt, tuleeko tämä lahjaksi vai omaan käyttöön, joten en paljasta huivista tämän enempää tällä erää.

perjantai 16. syyskuuta 2016

Syyspipo


Neuloin napakan pipon neulekoneella. Samalla koneen helmineuletta muistuttava kuvio tuli tutuksi ja se toi mukavasti eloa perusmalliseen pipoon. Kuvio on kertosilmukkamalli, jossa joka toisella kerroksella joka toinen neula jätetään neulomatta. Siitä syntyvä neulos vetäytyy hiukan kasaan ja muuttuu paksumman oloiseksi.


Tässä ohjeet ja säädöt itselleni muistiin ja ehkä jollekin, jolla sattuu olemaan yhtä vanha kone kuin minulla. Myssy on neulottu pelkällä ylätasolla ja loppupeleissä kuvio oli erittäin helppo muistaa. Oman knoppini ympärysmitta on 53 cm eikä hiuksia ole kovin paksusti, joten kuvailisin valmiin pipon kokoa naisten XS-S:ksi. Pipon korkeus on noin 25 cm.

Lanka: Regia 4-fädig (väri 01078), yhteensä noin 75 grammaa.
Kone: Brother KH-710

  • Leveys 100 s.
  • Luo aloituskerros joka toiselle neulalle (50 s.). Kireys 5. Vedä kelkka oikealta vasemmalle, lisää kaikki neulat työhön ja vedä kelkka takaisin oikealle. Muista kiinnittää luomiskampa.
  • Neulo 24 kerrosta sileää neulosta kireydellä 6. Nosta/käännä luomiskammalla alun reikärivi neuloille ja yhdistä käänne (vedä kelkka vasemmalle ja takaisin oikealle).
  • Aloita "helmineule" kireydellä 7*. Neulo kunnes työssä on 128 krs.
  • Siirrä pitsikelkan avulla joka toinen silmukka viereiselle neulalle ja tee loppuun 6 kerrosta valeresoria kireydellä 6. Vaihda työhön apulanka ja neulo noin 8 kerrosta, jonka jälkeen irroita työ.
  • Viimeistely: Pujota lanka harsinneulalla viimeisen kerroksen silmukoiden läpi. Pura apulanka pois ja kiristä pipon yläreuna suppuun. Jatka sitten ompelemalla pipon takasauma yhteen. Höyrytä jos tuntuu tarpeelliselta.




sunnuntai 11. syyskuuta 2016



Pitkän hiljaiselon jälkeen kaivoin vihdoin neulekoneen esille. Syynä oli ystävältä saatu kassillinen lankoja. Ja mikä onkaan neulekonetta tehokkaampi tapa tuhota lankakeriä? Ei mikään. Pussissa oli Novitan Cottonellaa (puuvillasekoitelenka) valkoisena ja mustana ja päätin kokeilla valkoisesta langasta Suuri käsityö 8/2016 -lehdestä bongatun neulepuseron tekoa.



Lehdessä malli on tehty täysin erilaisella langalla, mutta ohje oli helppo laskea uudestaan omalle tiheydelle. Valitettavasti Cottonella on sen verran paksua, että neulekoneen suurimmalla säädöllä ja vain joka toista neulaa käyttäen neuloksesta tuli edelleen melko jäykkää. Tässä mallissa neuloksen pitäisi olla mahdollisimman löyhää ja laskeutuvaa. Olin jo luovuttaa, mutta ohje koostuu vain neljästä suorakulmasta, eli etu- ja takakappale sekä hihat (jossa etukappale kiertyy puoli kierrosta), ilman mitään sen kummempia viimeistelyjä, joten tein paidan aika lyhyessä ajassa valmiiksi. Lopputulos ei ollut ihan niin kankea kuin olin odottanut, vaan ihan käyttökelpoinen. Ja toimii hyvin myös äitiysvaatteena.

Jos joskus intoudun tekemään toisen paidan samalla mallilla, niin kokeilisin ehkä etukappaleen muotoilemista lyhennetyin kerroksin. Langaksi valitsisin jonkun oikein ohuen ja kevyen villalangan.
Tässä kaaviokuva, miten muokkaisin etukappaletta seuraavaa versiota varten. Takakappale sais olla jatkossakin pelkkä suorakulmio. Molemmat palat neulotaan sivusuunnassa.



Tiheys:
17 s x 27 krs = 10 cm
Brother KH-710, langankireys 10

Etu- ja takakappale:
76 s (joka toisella neulalla)
184 krs

Hihat:
50 s (myös joka toisella neulalla)
90 krs

Lanka:
Novita Cottonella, valkoinen
400 g

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Mekko muuttui paidaksi


Olen todella tykästynyt väljiin yläosiin yhdistettynä kapeisiin farkkuihin. Mekot ovat kauniita, mutta koen ne liikkumista rajoittaviksi ja usein jalkojakin palelee. Eilen oli kaverin tuparit ja pähkäilin päällepantavaa. Kaapissani oli yksi oikein nättiä kangasta oleva mekko ja olisin oikein mielelläni pukenut sen päälle, mutta en ollut yhtään mekkotuulella. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta kun olen päätynyt samaan lopputulokseen. Sitten se ajatus iski! Miksi en lyhentäisi sitä puseroksi? Myöhästyin vähän tupareista, mutta paidasta tuli tosi hyvä!

Tänään oli muuten Aamulehdessä omistettu kolme kokonaista aukeamaa vaatteiden laatua käsitteleville kirjoituksille. Haastateltavina Rinna Saramäki ja Kirsi Niinimäki. Mukavaa luettavaa!

lauantai 13. helmikuuta 2016

Viikonlopun pikatikki


Uusi suosikkipaitani on neljän sauman pikahurautus hirviön turkki kankaasta. Kaavan jäljensin kaverin salipaidasta. Mun versiossa ei tosin lue kissan kokoisilla kirjaimilla minkään monikansallisen urheiluvaatemerkin nimeä, joten tulen käyttämään tätä paljon enemmän salin ulko- kuin sisäpuolella.


lauantai 2. tammikuuta 2016

Ompelijan uroteko




Aloitin uuden vuoden vaihtamalla untuvatakkiin vetoketjun. Aluksi reistailevaan ketjuun auttoi Yle areenassa näytillä olevat niksit lukon kiristämiseen. Metalli oli kuitenkin jo aika väsynyttä ja hajosi lopulta kokonaan. Ainut keino jäljellä oli koko ketjun vaihtaminen, sillä ketjuun sopivaa lukkoa ei löytynyt mistään. Koska olin varautunut elämäni tuskaisimpaan purku- ja ompeluoperaatioon, niin eihän se sitten ihan niin kauheeta ollutkaan. Katkaisin vain kaksi ompelukoneen neulaa sekä ompelin ja purin ketjun molemmat puolet kahdesti ennen kuin olin tyytyväinen. Erilaisia läppiä ja tereitä sisältävän vetoketjun rakennetta oli oikeastaan aika kiinnostavaa tutkia.

Nyt ei tarvitse huolehtia lämpimän talvitakin hankkimisesta ainakaan pariin vuoteen, onneksi.

perjantai 1. tammikuuta 2016

Takana vuosi ilman vaateostoksia

Kuvakoostetta vuoden 2015 ompeluksista. Huomaan, että moni työ on jäänyt syystä tai toisesta julkaisematta blogissa, ehkä tämän suhteen pitää skarpata tulevana vuonna.
Viime vuoden lopulla vuonna tein päätöksen olla ostamatta ainuttakaan uutta vaatetta vuonna 2015. Sen sijaan ompelisin itse kaiken mitä tänä vuonna tulisin tarvitsemaan. Kuinka siinä sitten kävikään? Sen kerron nyt.

Projektin tavoitteena oli muuttaa vaatekulutustani eettisempään ja ekologisempaan suuntaan, lisäksi halusin selkeyttää omaa tyyliäni ja päivittää vaatekaappini sisältöä. Aloitin siis siivoamalla ja karsimalla vaatteitani. Karsin raskaalla kädellä ja laitoin pois myös arvokkaina pitämiäni merkkivaatteita, joita en kuitenkaan koskaan käyttänyt. Oli helpottavaa päästä eroon joistakin vaatteista, mitkä olivat vuosia lojunut kaapissa ilman käyttöä. Myin karsittavat kirppiksellä, lahjotin keräykseen, mutta osan (kiertoon kelpaamattoman) jouduin valitettavasti heittämään kylmästi roskiin.

Vaatekaapin kriittisin ongelma oli peruspaitojen puute. Nämä olivat hyviä projekteja ompelutaitojen lämmittämiseksi. Neutraaleissa väreissä pysyttely hieman latisti ompeluhuumaa, mutta valmiit paidat päätyivät lähes päivittäiseen käyttöön. Itseommelluista vaatteista vain harmaat housut ovat jääneet vähälle käytölle. Olisinpa tehnyt ne mustasta kankaasta. Lisäksi olen kunnostaunut vaatteiden korjaamisessa. Farkkuja olen korjannut useampaan otteeseen, vastikään opettelin parsimaan sukkia ja trikoopaidoista paikkasin pieniä reikiä. Vaatteiden korjaamisessa vaikeinta on aloittaminen. Mutta onnistumisen tunne on valtaisa kunhan sen saa tehtyä ja arvostus vaatetta kohtaan kasvaa.

Oma tyylini on selkiytynyt, ainakin pääni sisällä. Olen jopa oivatanut uusia asioita pukeutumisestani. Pidän yksinkertaisista ja monikäyttöisistä vaatteista. En enää halua erityisemmin herättää huomiota pukeutumisesta. Haluan mieluiten, että ompelemistani vaatteista muut eivät edes huomaisi, että ne ovat itse tehtyjä. Arvostan laadukasta materiaalia, kaunista leikkausta ja huoliteltua viimeistelyä ja näitä kriteereitä täyttäviä on valmisvaatteista välillä vaikea löytää. Lisäksi huomasin, että vaatteiden karsiminen todella auttoi mulla-ei-oo-mitään-päällepantavaa -pulmaan. Koska vähäisen vaatemäärän hallitsi paremmin, muisti mitä kaapissa on ja mitkä olivat pesussa. Vaatteiden helppo yhdisteltävyys on myös ollut tärkeässä osassa uusia vaatteita ommellessa, jotta hyvännäköisiä asukokonaisuuksia olisi enemmän.

Myönnettäköön, että floppejakin on sattunut. Kankaan ostaminen on välillä vaikeaa. Silloin kun juuri sitä toivomaa kangasta ei löydy, joutuu joko tyytymään vähemmän kivaan tai olemaan ilman. Yleensä sitä haluaa niin kovasti päästä ompelemaan, että tulee ostettua jotain kangasta mikä on vähän sinne päin ja sen seurauksena lopputulos epäonnistuu. Morkkis on iskenyt myös siitä, että kangaskaupan hälinässä tiukat ekologiset arvot ja periaatteet ovat innostuksissa unohtuneet ja mukaan tarttunut aivan liikaa ja vääränlaista. Virhe- ja heräteostoksia on siis vaikea välttää myös itse ommellessa.

Mikä haasteessa on parasta? Slow fashion. Enää vaatetta ei tule hankittua hetken mielijohteesta, koska koko prosessi ideasta valmiiksi vaatteeksi kestää lyhyimmillään useamman päivän (ainakin minun kohdallani). Ideat, jotka parin päivän päästä osoittautuvatkin huonoiksi, ovat edelleen idea- tai korkeintaan kaavatasolla eivätkä useimmiten ehdi päätyä valmiiksi vaatteeksi. Hidas valmistusprosessi pakottaa myös suunnitelmallisuuteen ja priorisointiin. Iltapuku olisi ihana tehdä, mutta onko iltapuku, jota käytän kerran parissa vuodessa tärkeämpi kuin ne mustat perushousut, joita tarvitsen lähes joka päivä?
Mustasta laskospaidasta tuli vuoden lemppari. Näyttää hyvältä hameen kanssa myös vähän juhlavammassa tilaisuudessa.

Olen yllättynyt siitä, kuinka helpoksi ostolakko osoittautui, karkkilakosta en selviä kahta viikkoakaan. Minulla riitti vaatteitta käyttöön koko vuodeksi vaikken ommellut vuoden aikana mitenkään erityisen paljon. En edes joka kuukausi. Vuoden aikana en ole täydentänyt sukka- tai alusvaatevarastojani. Useaan otteeseen korjatut farkut hajosivat uudestaan ja taitavat oikeasti olla kohta tiensä päässä. Vanha villakangastakkini meinaa jäädä pieneksi. Kuluneita toppeja, leggareita ja t-paitoja pitää korvata uusilla. Tässä riittää siis haastetta jatkoksikin. En myöskään keksi syytä, miksi lopettaisin ostolakkoni vielä, joten taidan jatkaa samaa rataa seuraavankin vuoden.

Loppuun vielä listaus viime vuoden tuotoksista.