lauantai 2. tammikuuta 2016

Ompelijan uroteko




Aloitin uuden vuoden vaihtamalla untuvatakkiin vetoketjun. Aluksi reistailevaan ketjuun auttoi Yle areenassa näytillä olevat niksit lukon kiristämiseen. Metalli oli kuitenkin jo aika väsynyttä ja hajosi lopulta kokonaan. Ainut keino jäljellä oli koko ketjun vaihtaminen, sillä ketjuun sopivaa lukkoa ei löytynyt mistään. Koska olin varautunut elämäni tuskaisimpaan purku- ja ompeluoperaatioon, niin eihän se sitten ihan niin kauheeta ollutkaan. Katkaisin vain kaksi ompelukoneen neulaa sekä ompelin ja purin ketjun molemmat puolet kahdesti ennen kuin olin tyytyväinen. Erilaisia läppiä ja tereitä sisältävän vetoketjun rakennetta oli oikeastaan aika kiinnostavaa tutkia.

Nyt ei tarvitse huolehtia lämpimän talvitakin hankkimisesta ainakaan pariin vuoteen, onneksi.

perjantai 1. tammikuuta 2016

Takana vuosi ilman vaateostoksia

Kuvakoostetta vuoden 2015 ompeluksista. Huomaan, että moni työ on jäänyt syystä tai toisesta julkaisematta blogissa, ehkä tämän suhteen pitää skarpata tulevana vuonna.
Viime vuoden lopulla vuonna tein päätöksen olla ostamatta ainuttakaan uutta vaatetta vuonna 2015. Sen sijaan ompelisin itse kaiken mitä tänä vuonna tulisin tarvitsemaan. Kuinka siinä sitten kävikään? Sen kerron nyt.

Projektin tavoitteena oli muuttaa vaatekulutustani eettisempään ja ekologisempaan suuntaan, lisäksi halusin selkeyttää omaa tyyliäni ja päivittää vaatekaappini sisältöä. Aloitin siis siivoamalla ja karsimalla vaatteitani. Karsin raskaalla kädellä ja laitoin pois myös arvokkaina pitämiäni merkkivaatteita, joita en kuitenkaan koskaan käyttänyt. Oli helpottavaa päästä eroon joistakin vaatteista, mitkä olivat vuosia lojunut kaapissa ilman käyttöä. Myin karsittavat kirppiksellä, lahjotin keräykseen, mutta osan (kiertoon kelpaamattoman) jouduin valitettavasti heittämään kylmästi roskiin.

Vaatekaapin kriittisin ongelma oli peruspaitojen puute. Nämä olivat hyviä projekteja ompelutaitojen lämmittämiseksi. Neutraaleissa väreissä pysyttely hieman latisti ompeluhuumaa, mutta valmiit paidat päätyivät lähes päivittäiseen käyttöön. Itseommelluista vaatteista vain harmaat housut ovat jääneet vähälle käytölle. Olisinpa tehnyt ne mustasta kankaasta. Lisäksi olen kunnostaunut vaatteiden korjaamisessa. Farkkuja olen korjannut useampaan otteeseen, vastikään opettelin parsimaan sukkia ja trikoopaidoista paikkasin pieniä reikiä. Vaatteiden korjaamisessa vaikeinta on aloittaminen. Mutta onnistumisen tunne on valtaisa kunhan sen saa tehtyä ja arvostus vaatetta kohtaan kasvaa.

Oma tyylini on selkiytynyt, ainakin pääni sisällä. Olen jopa oivatanut uusia asioita pukeutumisestani. Pidän yksinkertaisista ja monikäyttöisistä vaatteista. En enää halua erityisemmin herättää huomiota pukeutumisesta. Haluan mieluiten, että ompelemistani vaatteista muut eivät edes huomaisi, että ne ovat itse tehtyjä. Arvostan laadukasta materiaalia, kaunista leikkausta ja huoliteltua viimeistelyä ja näitä kriteereitä täyttäviä on valmisvaatteista välillä vaikea löytää. Lisäksi huomasin, että vaatteiden karsiminen todella auttoi mulla-ei-oo-mitään-päällepantavaa -pulmaan. Koska vähäisen vaatemäärän hallitsi paremmin, muisti mitä kaapissa on ja mitkä olivat pesussa. Vaatteiden helppo yhdisteltävyys on myös ollut tärkeässä osassa uusia vaatteita ommellessa, jotta hyvännäköisiä asukokonaisuuksia olisi enemmän.

Myönnettäköön, että floppejakin on sattunut. Kankaan ostaminen on välillä vaikeaa. Silloin kun juuri sitä toivomaa kangasta ei löydy, joutuu joko tyytymään vähemmän kivaan tai olemaan ilman. Yleensä sitä haluaa niin kovasti päästä ompelemaan, että tulee ostettua jotain kangasta mikä on vähän sinne päin ja sen seurauksena lopputulos epäonnistuu. Morkkis on iskenyt myös siitä, että kangaskaupan hälinässä tiukat ekologiset arvot ja periaatteet ovat innostuksissa unohtuneet ja mukaan tarttunut aivan liikaa ja vääränlaista. Virhe- ja heräteostoksia on siis vaikea välttää myös itse ommellessa.

Mikä haasteessa on parasta? Slow fashion. Enää vaatetta ei tule hankittua hetken mielijohteesta, koska koko prosessi ideasta valmiiksi vaatteeksi kestää lyhyimmillään useamman päivän (ainakin minun kohdallani). Ideat, jotka parin päivän päästä osoittautuvatkin huonoiksi, ovat edelleen idea- tai korkeintaan kaavatasolla eivätkä useimmiten ehdi päätyä valmiiksi vaatteeksi. Hidas valmistusprosessi pakottaa myös suunnitelmallisuuteen ja priorisointiin. Iltapuku olisi ihana tehdä, mutta onko iltapuku, jota käytän kerran parissa vuodessa tärkeämpi kuin ne mustat perushousut, joita tarvitsen lähes joka päivä?
Mustasta laskospaidasta tuli vuoden lemppari. Näyttää hyvältä hameen kanssa myös vähän juhlavammassa tilaisuudessa.

Olen yllättynyt siitä, kuinka helpoksi ostolakko osoittautui, karkkilakosta en selviä kahta viikkoakaan. Minulla riitti vaatteitta käyttöön koko vuodeksi vaikken ommellut vuoden aikana mitenkään erityisen paljon. En edes joka kuukausi. Vuoden aikana en ole täydentänyt sukka- tai alusvaatevarastojani. Useaan otteeseen korjatut farkut hajosivat uudestaan ja taitavat oikeasti olla kohta tiensä päässä. Vanha villakangastakkini meinaa jäädä pieneksi. Kuluneita toppeja, leggareita ja t-paitoja pitää korvata uusilla. Tässä riittää siis haastetta jatkoksikin. En myöskään keksi syytä, miksi lopettaisin ostolakkoni vielä, joten taidan jatkaa samaa rataa seuraavankin vuoden.

Loppuun vielä listaus viime vuoden tuotoksista.